Katsaus valmistuneisiin töihin ja sitten tauolle

Tähän kesään on mahtunut yhtä jos toista puuhaa, vähäisimpänä niistä ei varmaan ole muutto entiselle opiskelupaikkakunnalle miehen uuden työn vuoksi. Oli hieman haikeaa jättää Helsingin hulina taakse, mutta toisaalta pienempi kaupunki tarjoaa paremmat mahdollisuudet väljempään asumiseen. Harrastuksiinkin tuntuu mahtuvan helpommin kuin pääkaupunkiseudulla.

Elämä tuntuu rauhoittuneen todenteolla kolmen viikon takaisen muuton jälkeen. Välillä olen jopa joutunut miettimään, mihin sitä seuraavaksi ryhtyisi. Yksinäistäkin elämä välillä meinaa olla, melkein kaikki ystävät kun jäivät Helsinkiin. Olen kuitenkin ihan varma, että päivät vilkastuvat syksyn ja kotiutumisen myötä ihan ennalleen.

Valmistuneita töitä on jäänyt esittelemättä melkoinen joukko. Tämäkin duffeli valmistui jo alkukesästä. Tarkoituksena oli tehdä Papuselle takki viileisiin kesäiltoihin, mutta niitä ei sitten juuri ollutkaan koko kesänä. Onneksi Suuren käsityölehden mitoitukset ovat niin väljiä, että takki mahtuu oikein hyvin vieläkin.


Malli: Vauvan duffeli, SK 8/97
Kangas: Marimekin pörriäinen-trikoo ja Eurokankaan polarfleece
Koko: noin 62


Kesällä tuli neulottua yhdet villavaippahousutkin. Halusin housuihin jonkun jujun, joten sileän neuleen sijasta neuloin helmineuletta.

Malli: Titityyn villavaippahousut
Lanka: BC Garnin Semilla, noin 50 g
Koko: M


Viime aikoina ompelukone on surissut isompia vaippoja Papuselle. Materiaaliksi pääsivät muuttoinventaariossa poisheitettäviksi valikoituneet miehen t-paidat. Niistä tuli oikein persoonallisen näköisiä. Aplikoitu Haisuli pelastettiin roskiin joutuneista boksereista. Sisäpintana vaipoissa on uutta joustofroteeta tai mikrofleeceä Eurokankaasta.


Vaippoja on ommeltu uusistakin materiaaleista, tässä kuvassa Myllymuksujen luomubambufroteesta. Ompelematta ovat vielä Sampsukasta tilatut pul-kankaat. Kaikissa näissä vaipoissa on käytetty mummujen kaavaa.



Kone jatkaa täällä surisemistaan ja puikotkin kaivetaan pian esille. Tämä blogi jää kuitenkin tauolle. Kuinka pitkäksi aikaa, sitä en osaa sanoa. Ehkä innostus töiden kuvaamiseen ja julkaisemiseen iskee uudelleen jo viikon päästä, ehkä vasta vuoden päästä tai sitten innostus jää kokonaan tulematta. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että seuraavat työt liittyvät näihin ihaniin kirjoihin, jotka hankin ihan omiksi:


Ja tätä ihanaa Murun neulosta on myös kaapissa odottamassa.

Näkemiin :)

Kaikki valmiina

Täällä olisi kaikki nyt valmiina. Pesä pikkuiselle:


Kierrätyskeskuksesta löytynyt ihana pinkki pinnasänky hiottiin ja maalattiin hennosti sävytetyllä valkoisella. Uudinverhon ompelin itse. Sängyn yläpuolella roikkuu huovutetuista koirahauvoista tehty mobile.



Ameriikoista tilatuista flanelleista ja Eurokankaan vanusta syntyi reunapehmuste pinnasänkyyn. Tämä otetaan käyttöön, kun Papu on tarpeeksi iso siirtymään äitiyspakkauksen laatikosta oikeaan sänkyyn. Flanellit ovat Valori Wellsin.


Langan lopuista syntyi vielä parit villahousut villapöpien ohjeella. Pinkeissä Novitan huopanen, valkoisissa Kauhavan Kangasaitan hahtuva.


Kastemekkokin valmistui. Se on vielä kostuttamatta ja muotoilematta, mutta ihanalta se näyttää silti. Eikä aikaakaan mennyt ihan hirveästi, sillä ohje oli hyvä ja helppo. Mekon tein hiattomana versiona, sillä ajattelin merinovillaisen kokomekon olevan liian kuuma; alla kun pidetään kuitenkin valkoista bodya. Mekon kaveriksi valmistuu näillä näppäimillä myssy ja tossut. Toivottavasti saan tänne pian kuvia mekosta käyttäjänsä yllä.


Raskausviikkoja on nyt kasassa kunnioitettavat 41+1, eikä kaveri vieläkään ole antanut merkkejä poistumisestaan. Äidin pinna hieman kireällä ja kaikki to do -listalla olleet asiat tehty. Mitähän sitä sitten keksisi...

Sairaalalaukku

Tämä projekti on lojunut ruokapöydän alla (kyllä, luit aivan oikein) jo useita viikkoja. Olin päättänyt ommella Marimekon tehtaanmyymälästä hamstraamastani pellavaisesta ananaskankaasta ison olkalaukun, mutta kaavojen puutteessa projekti jäi kesken. Tiesin suurin piirtein minkälaisen laukun haluan, mutta itsetehdyt kaavat pelottivat. Ja kun ei ollut ohjeitakaan mistä lähteä liikkeelle. Onneksi eilispäivälle sattui ihan kamala lumipyry, joten sisälläolon ahdistamana kaivon kankaat esille. Ja tadaa: tuloksena iso olkalaukku, johon pakata Papu Palleron kotiintulovaatteet.


Malli: oma
Kangas: Marimekon pellavainen Ananas, vahvikehuopaa Eurokankaasta, vuorena jotain vanhaa ulkoilukangasta
Mitat: ISO


Laukku kapenee hieman ylöspäin. Sivuilla ja pohjassa Eurokankaasta ostettua kovikehuopaa, joka toimii tosi hyvin. Vuoreksi kaivoin kangaslaatikosta vuosia marinoitunutta ulkoilukangasta, jonka toinen puoli on muovitettua (?). Inhan tuntuista tavaraa leikattavaksi ja ommeltavaksi. Olkaremmi alkaa ihan alareunasta, päättelin tämän antavan laukulle enemmän tukea ja remmille vahvuutta. Laukku suljetaan tarranauhalla. Laukun sisällä leveä sisätasku, johon voi pakata jotain pienempää mukaan otettavaa.


Tässä vielä hyvin tyylikäs kuva, jonka tarkoituksena on todistaa, että on se iso. Siis se laukku.

Kone kuumana

Olipa kerran hyvin synkkä ja sateinen syyspäivä. Tuona päivänä syntyi myös pienenpieni tilkkutyö pienelle ihmistaimelle. Aikaansaannoksestaan ylpeä tekijä yritti epätoivoisesti vangita työn upeat yksityiskohdat ja värit filmille, mutta kuvista tuli toinen toistaan tummempi ja tylsempi.

Olen jo pitkään ihaillut Pikku-Ketun ihania tilkkutöitä. Viimein päätin yrittää itsekin. Tilasin täältä muutaman kangaspalasen ja ryhdyin hommiin. Idean tilkkutyön malliin ja tikkaukseen sain Ashleyn ihanasta syystilkusta.

Malli: oma, idea Ashleylta
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa verho- ja lakanakangasta
Vanu: Eurokankaasta, 150 g
Koko: 90 x 105 cm

Tämä tosiaan on ensimmäinen tilkkutyöni. Paljon oli opittavaa ja ihmeteltävää, mutta Pikku-Ketun loistava ohjeistus auttoi eteenpäin. Täkki tulee toivottavasti palvelemaan pienen ihmisen loikoilualustana. Luna jo kovasti odottaa palloilukaveria ja testasi täkin loikoiluominaisuudet etukäteen.

Kaikkea uutta on jo työn päällä. Kävin mm. tuhlaamassa rahani Menitassa. Myös Marimekosta hommattu sadetakkikangas on odottanut leikkaajaansa jo "muutaman" kuukauden. Ennen isompia projekteja olen taitellut vaahteranlehdistä tällaisia ruusuja Barbron innoittamana.

Blogi sai myös ensimmäisen tunnustuksensa. Kiitos Eeva!

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö: Auringonlasku lapsuudenkodissa Reisjärvellä.
Haju: Äidin vastapaistama pulla.
Tunto: Lunan pehmoiset turpakarvat poskea vasten.
Kuulo: Laineiden liplatus laiturin alla Oulujärvellä.
Maku: Tuore pulla ja lasi kylmää maitoa.

On niin paljon ihania blogeja, etten osaa jättää tätä erityisesti kenellekään. Tämän saa napata täältä kuka vain.

Samovaari vol. 2

Ihana kesäpäivä Porvoon vanhassa kaupungissa. Sitä oli kiva viettää uudessa mekossa. Kuka muistaa vielä nämä ihanuudet, jotka hamstrasin Marimekon tehtaanmyymälästä? Toisesta tuli mekko lomagarderoobiin ja toisesta nyt tämä ihana kesämekko:

Kangas: Marimekon limenvihreä Samovaari-batisti
Kaava: yhdistelemällä erilaisia ohjeita
Koko: Satun koko :)

Tykkään tosi paljon. Yläosasta tuli kivan napakka ja istuva, alaosa on puolestaan väljä ja vilpoisa. Tämä on varmasti yksi kesän lempparimekoista.

Kuvissa mekko on vähän ryppyinen kuuman auton jäljiltä ja jos huomaatte joitain tahroja, voi niistä syyttää vain ja ainoastaan Brunbergin tehtaanmyymälää...

Luna Special

Nyt seuraa kuvia ...ja paljon.

Kun Luna muutti meille pienenä pallerona, oli uudessa kodissa valmiina odottamassa Tinka-koiralta peritty sänky. Se oli valtavan kokoinen, siellä sopi piehtaroimaan, syömään keksejä ja se oli todella pehmeä.

Sänky ei kuitenkaan kestänyt kasvavan pikkutermiitin hampaissa kovinkaan kauaa:

Niinpä mamma päätti ommella pikkuiselle sängyn omin kätösin. Mittaukset menivät kuitenkin vähän mönkään ja kyseinen peti oli liian pieni Lunalle jo parin viikon jälkeen:

Tämän jälkeen vauveli on ollut ilman vakituista petiä (hyi mammaa), vauva itse tosin ei ole sitä kaivannutkaan. Kylmäverisenä postauksen päähenkilö tykkää nukkua paljaalla lattialla tai vilun yllättäessä kaivatua sohvan nurkkaan. Asiat ovat nyt kuitenkin toisin, sillä Lunalle valmistui ikioma prinsessapeti viikonlopun ompeluputken seurauksena:

Materiaali on Eurokankaasta ostettua jonkinlaista verhoilukangasta, liukaspintaista, jotta karvat on helppo pyyhkäistä pois. Sivussa on vetoketju, jotta päällisen voi pestä koneessa. Täyte on Etolasta ostettua styrox-palleroa, jolle ompelin vanhasta lakanasta oman pussin. Kaikille, jotka aikovat joskus olla tekemisissä kyseisten palleroiden kanssa annan pienen neuvon: kannattaa siirtää pallerot varovasti pussista käyttökohteeseen. Pussin ohi menneitä sähköisiä ja pikkuruisia palleroita on TODELLA ikävä jahdata pitkin olohuoneen lattiaa...

Prinsessa itse kelpuutti sängyn, eikä herneistäkään kuulemma ole haittaa.

Ompelupäivän päätteeksi valmistui myös uusi takki ulkoiluun:

Materiaalina maastokuvioinen sadetakkikangas Eurokankaasta, kauluksessa pinkki polarfleece. Vuorina ihan ohut pinkki puuvillakangas. Kaavat otin vanhasta Tinka-koiran takista. Muutama viikko sitten leikattu takki oli kuitenkin jäänyt jo vähän lyhyeksi, joten pylly jää tässä paljaaksi. Hmm, jos selän pituutta on tytölle tullut kuukaudessa lisää muutama sentti, minkälainen jättiläinen meillä täällä oikein kasvaa....?

Lomagarderoobi a'la Satu

Huh hellettä! Nyt on lomailut lomailtu ja aika palata taas arkisen aherruksen pariin. Tässä pari kuvaa aikaisemmin valmistuneesta Samovaarista ns. in action:

Istuvuus ei ole paras mahdollinen, vaan täytettä kaivattaisiin hieman rintavarustuksen seutuville...

Lomagarderoobiin pääsi mukaan myös tämä pari kesää sitten ompelemani kukkahame. Malli tuli ihan omasta päästä (tosin Marimekon silloisen kesämalliston innoittamana); korkealla vyötärökaitaleella ja kevyesti rypytetyllä helmalla. On paras ja lempparein hameeni ikinä!

Snorkkeloinnin, apinoiden ihailun ja yleisen grillauksen ohella ehdin myös neulomaan ja vähän lukemaankin. Tässä pieni kurkistus pian valmistuvaan työhön:

Tuo kuvassa näkyvä Erlend Loen Supernaiivi on muuten loistava kirja. En ikinä itse valitse tuollaisia kirjoja, mutta onneksi mieheke löytää aina ne timantit noinkin tylsän näköisten kansien joukosta.

Samovaari

Tätä mekkoa olen väkertänyt syksystä asti; ommellut, purkanut, ommellut ja purkanut taas. Omasta mielestäni syy tähän ei tietenkään ole minussa, kaavat (moda 2/07) eivät vaan istu vaikka niitä modaisi miten. Höh. Lopputulos ei siis ole ihan sitä mitä odotin, mutta saa kelvata. Rohkeasta kaula-aukosta ja mammamallisesta leikkauksesta huolimatta mekko pääsee mukaan parin viikon päästä tarvittavaan lomagarderoobiin.

Jäljellä on vielä samaa Marimekon Samovaari-batistia limenvihreänä. Siitä suunnittelen yksinkertaisempaa (ja peittävämpää, öhöm) mallia.

Lunan uudet vaatteet

Kamala, mitä rapakelejä on viime aikoina piisannut. Eevan esimerkin innostamana päätin siis ommella meidän koiruudelle sadetakin, jottei ihan joka pissalenkin jälkeen tarvitsisi kuivata koko otusta. Tein siis ekskursion lähimpään eurokankaaseen toiveena löytää jotain ihanan söpöä sadetakkikangasta. Noh, lievä pettymys, kun ainoa sadetakkikankaaksi sopiva rätti olikin maastokuvioista. Pienen tuumaustauon jälkeen päätin kuitenkin ostaa kyseistä kangasta ja räpeltää siitä vaikka koekappaleen. Vuoreen ja joustavaan kaulukseen käytin vihreää trikoota. Tämmöinen siitä tuli:

Ja heti päästiin testaamaan uutta asua tositoimissa. "Tässä takissahan voi kaivaakin"!

Jottei sadetakista tullut liian poikamaista, päätettiin Lunan kanssa koristella se sydämenmallisilla heijastimilla. Jos katsoo tarkkaan, huomaa, etta takaosa lerpattaa kummallisesti. Käytössä se meinasi myös valahtaa jommalle kummalle puolelle. Täytyy siis tehdä uusi ekskursio kangaskauppaan ja ostaa kuminauhaa, jotta takaosaan saadaan joustavat lenkit, joista jalat voi pistää läpi. Sitten luulisi ainakin pysyvän paikoillaan. Ihan hyvä tästä ensimmäisestä versiosta tuli ja loppujen lopuksi, mikä kuosi sopisikaan paremmin meidän wannabe metsästyskoiralle kuin camo? Mutta minkähän takia saatiin Lunan kanssa huvittuneita katseita, kun ulkona rymyttiin?

Edit. Kuvat vaihdettu parempiin.

Oma blogi

No niin. Nyt se on tapahtunut. Hurahdin sitten bloggailuunkin. Aluksi se oli vain harmitonta muiden blogien selailua, mutta pikkuhiljaa se sai minut valtaansa. Työpäivistä suuri osa alkoi kulumaan käsityöblogeissa ideoita ja vinkkejä haalien. Ja tässä sitä nyt ollaan: omistan oman blogin.

Joku kirjoitti blogissaan, että tämä on oiva tapa arkistoida omat työnsä; näin itsekin pysyy kärryillä siitä, mitä on joskus tullut tehtyä. Niin minäkin ajattelin tehdä ihan ensimmäiseksi. Tässä muutama tärkein etappi oman käsityöurani varrelta:


Lapasia tykkään tehdä aina. Ja niitä tarvitaan aina.


Omaan kotiin on syntynyt mm. tämmöisiä koristetyynyjä.


Novitan (talvi 07) ohjeella syntynyt putkihuivi. Luna esittelee.


Tässä toistaiseksi suurin työni, Paola Suhosen Modalle suunnittelema myyrä-neuletakki (lehden numeroa en valitettavasti muista). Tykkään pinnasta tosi kovasti. Takki on muuten kiva, mutta sitä voi pitää vain ihan paukkupakkasilla, muuten tulleepi kuuma.


Pikkujouluja varten ompelin tämmöisen satiinimekon. Kerrankin ajoissa :) Materiaalina musta morsiussatiini, malli omasta päästä kaikennäköisiä kaavoja muokkaillen.


Tässä viimeisin aikaansaannokseni: Rose mohairista neulottu liivi. Sovelsin Modan ohjetta (1/08). Tätä tulee varmasti pidettyä ja paljon.

Seuraavaksi puikoilla on Novita Tennessee ja aikeena saada aikaan jonkinlainen perusneuletakki. Malli tulee varmaankin omasta päästä, kun sopivaa ohjetta ei ole löytynyt. Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa.