Vaipatusta

Viime aikoina iso osa ajasta on liittynyt jollain tavalla näihin; niitä vaihdetaan jatkuvasti, niitä pestään, asetellaan kuivumaan ja niitä myös ajoittain ommellaan lisää. Siis vaippoja. Ja koska olen näin tiiviissä suhteessa niiden kanssa, olen huomannut, ettei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisia vaipat ovat. Kokeilemalla olen löytänyt omat suosikkini, joita tulee käytettyä enemmän kuin muita vaippoja. Tällä hetkellä suosikkina ovat sisävaipat, joita käytetään yhdessä ohuen muumi-kuorivaipan kanssa.

Lisäksi olen löytänyt itsestäni vaippaesteetikon. Aluksi ajattelin, että on yhdentekevää miltä vaipat näyttävät, sillä eihän niitä näe juuri koskaan. Väärin. On hyvin tärkeää, että vaipat ovat kauniita ja iloisen värisiä. Olen huomannut, että alitajuisesti käytän enemmän juuri niitä hauskoja vaippoja, kun taas muut hautautuvat vaippapinon alimmaiseksi. Värikkäät vaipat piristävät päivää sekä niitä vaihtaessa että pestessä.

Viimeksi surauttelin äidin saumurilla näpsyvaippoja joustofroteesta ja bambu-hamppufleecestä. Mallia otin meillä hyvin toimineista imse vimsen flanellivaipoista. Norsufrotee ja bambuhamppufleece Myllymuksuilta, sisäpintana oleva sininen joustofrotee Eurokankaan palalaarista.




Seuraavaksi jotain muuta kuin vaippoja. Valmista on vaikka millä mitalla :)

Mekkoja iloon ja suruun

Meillä on viime aikoina ollut sekä iloisia että surullisia juhlia. Eilinen oli iloa täynnä, kun Papunen sai vihdoin oikean nimen. Päivä oli lämmin ja kaunis ja merinovillainen kastepuku meinasi olla välillä vähän liian kuuma.


Malli: Novitan muksuekstra 2008
Lanka: Grignasco Flavia Baby, 400 g
Muuta: Helminapit Menitasta, satiininauha Eurokankaasta
Modausta: Mekko neulottu hihattomana versiona

Viikko sitten kokoonnuttiin surullisissa merkeissä, kun saattelimme vaarini viimeiselle matkalleen. Hän oli kovasti odottanut tapaavansa Papusen, mutta myöhästyimme parilla päivällä. Hautajaisiin neuloin Papulle sinisen liivihameen.


Malli: Vauvan mekko, Moda 1/2010
Lanka: purkulanka (Novita wool), n. 100 g
Muuta: nallenapit Stockmannilta, satiinilanka Eurokankaasta
Modausta: neulottu hihattomana ja helma ylhäältä alaspäin

Ai niin, Papusen nimeksi tuli siis:

Papu

Neiti Jäärä suvaitsi sitten vihdoin syntyä raskausviikolla 41+6. Tätä pakkausta kannatti kyllä odottaakin. Sekä isä että äiti ovat ihan myytyjä.

Papusen strategiset mitat ovat 3666 g ja 51 cm. Ihana topakka tyttö, joka isänsä mielestä kohta jo puhuu ja ryömii :) Luna-koira on ottanut uuden perheenjäsenen vastaan rauhallisen varovaisesti. Tänä aamuna pääsin kuitenkin todistamaan näiden kahden hellyttävän aamuhetken, kun Luna kiiruhti sitterissä istuvan Papun luo pikku vinkaisusta ja rauhoitteli toisen pesemällä tämän varpaat. Meidän perheellä siis kaikki hyvin.

En malta odottaa, että pääsen pian ompelemaan tytölle kesämekkoja ja muita ihanuuksia.

Kaikki valmiina

Täällä olisi kaikki nyt valmiina. Pesä pikkuiselle:


Kierrätyskeskuksesta löytynyt ihana pinkki pinnasänky hiottiin ja maalattiin hennosti sävytetyllä valkoisella. Uudinverhon ompelin itse. Sängyn yläpuolella roikkuu huovutetuista koirahauvoista tehty mobile.



Ameriikoista tilatuista flanelleista ja Eurokankaan vanusta syntyi reunapehmuste pinnasänkyyn. Tämä otetaan käyttöön, kun Papu on tarpeeksi iso siirtymään äitiyspakkauksen laatikosta oikeaan sänkyyn. Flanellit ovat Valori Wellsin.


Langan lopuista syntyi vielä parit villahousut villapöpien ohjeella. Pinkeissä Novitan huopanen, valkoisissa Kauhavan Kangasaitan hahtuva.


Kastemekkokin valmistui. Se on vielä kostuttamatta ja muotoilematta, mutta ihanalta se näyttää silti. Eikä aikaakaan mennyt ihan hirveästi, sillä ohje oli hyvä ja helppo. Mekon tein hiattomana versiona, sillä ajattelin merinovillaisen kokomekon olevan liian kuuma; alla kun pidetään kuitenkin valkoista bodya. Mekon kaveriksi valmistuu näillä näppäimillä myssy ja tossut. Toivottavasti saan tänne pian kuvia mekosta käyttäjänsä yllä.


Raskausviikkoja on nyt kasassa kunnioitettavat 41+1, eikä kaveri vieläkään ole antanut merkkejä poistumisestaan. Äidin pinna hieman kireällä ja kaikki to do -listalla olleet asiat tehty. Mitähän sitä sitten keksisi...

Karhunpoika

Jämälankojen tuhoamisprojekti on kovassa vauhdissa. Dropsin tummanruskeaa alpakkalankaa olin varannut omaa slipoveria varten, mutta jossain vaiheessa minulta meni hermot. Ohutta lankaa on todella turhauttavaa neuloa 2,5 -puikoilla, varsinkin, kun on vasta ähertänyt samasta langasta kovatöisen takin. Projekti sai siis jäädä siltä kertaa. Viikko sitten löysin langat uudelleen ja päätin tehdä niistä jotain vähän pienempää. Tuloksena tällainen pieni karhunpoikahaalari.

Malli: Moda 6/2008
Koko: 0-3 kk
Lanka: Drops Alpaca, tummanruskea ja pinkki, yhteensä noin 150 g
Puikot: 2,5 ja 3
Napit: puunapit Stockalta
Modausta: Lahkeet neulottu pidempinä ja nappilista mittausvirheen takia lyhyempänä kuin ohjeessa

Langan sain tuhottua tähän todella tehokkaasti. Lopussa näytti jo siltä, että se loppuisi jopa kesken. Sen takia nappilistan vastakappale on neulottu pinkkinä. Loppujen lopuksi siitä taisi tulla vain piristävä yksityiskohta. Korviin en ole kovin tyytyväinen, sillä mielestäni ne muistuttavat enemmän kissan kuin karhun korvia... Nooh, eläinkuntaan kuuluvan otuksen korvat kuitenkin :)

Sain Eevalta kuvahaasteen. Tarkoitus on avata kuvatiedostoista neljännen kansion neljäs kuva ja julkaista kuva selitysten kera. Ja lopuksi haastaa muita mukaan. Jouduin vähän fuskaamaan tässä, sillä kansion neljäs kuva oli hieman nolo kuva itsestäni. Sen takia tässä kansion seuraava kuva. Kyseessä on mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen lomamatka vuodelta 2003, kohteena Thaimaa ja upea Koh Chang -saari. Kuvaan ei ole eksynyt rannalle huuhtoutunut hukkunut, vaan siinä V nautiskelee päivän viimeisistä auringonsäteistä vedenrajassa. Ihania muistoja. Heitän haasteen eteenpäin Käsityöperhoselle.

Pupu Tupuna

Pupu Tupuna oli ehdottomasti oma suosikkini lapsena. Omistin kaikki pupusesta kirjoitetut kirjat ja kummitätini oli tehnyt minulle kasetin, jolle hän oli lukenut kyseiset kirjat. Pupu Tupuna oli myös itsestään selvää iltalukemista. Mutta nyt, minne Pupu Tupuna on kadonnut? Vieläkö hänestä kirjoitetaan kirjoja? Ainakaan kummilapseni eivät ole koskaan pyytäneet minua lukemaan Pupu Tupunasta.

Tupuna tuli jostain syystä mieleeni eilen. Toivon, että äitini on säästänyt kirjani ja kasettini, jotta voin kertoa Pupusta myös omille lapsilleni sitten joskus.

Äitiyslomani alkoi viikko sitten ja siitä lähtien olen kärsinyt kamalasta stressistä tekemättömien asioiden suhteen. Asunto pitäisi saada siivotuksi lattiasta kattoon, pakastin leivottua täyteen pullaa ja sairaalakassi pakattua. Mistä nämä kaikki vaatimukset? Eikö nyt pitäisi ottaa rennosti ja hemmotella itseään ja tutustua mahassa asustavaan vauvaan? Hiljaisina hetkinä olen neulonut villahousuja, ja tadaa, tässä ensimmäiset.

Malli: Villapöpät
Lanka: Kangasaitan hahtuva
Koko: 0-2 kk
Puikot: 4,5

Villikset näyttävät edestä ehkä ihan tavallisilta villahousuilta, mutta takapuolelle on piiloutunut ystäväni Pupu Tupuna. Tekstin kirjailin huopuvalla merinovillalangalla. Housut taitavat olla vähän liian suuret vastasyntyneelle. Neuloin hahtuvaa todella varovasti, koska pelkäsin sen katkeavan. Tästä syystä neuleesta tuli todella löysää. Ehkä seuraavat ovat jo oikeaa kokoa. Villikset on pesty villapesuaineella ja käsitelty lanoliinilla, mikä teki villasta todella pehmeää.

Jotain lämmintä maailman ja pienen ihmisen väliin

Olen viime aikoina huomannut, miten lankavarastot ovat alkaneet pullistella kaikenmaailman jämälankoja. Siispä olen kieltänyt itseäni ostamasta mitään uutta, ennen kuin vanhat on saatu käytettyä edes osittain. Farkunsinistä Novitan woolia minulla on ollut laatikossa vuodelta ö saakka. Ostin sitä mukaan kasvitieteen kenttäkurssille, jonka aikana oli tarkoitus saada aikaan kimonomallinen villapaita (Eeva, muistanet varmaan). Paita tuli melkein valmiiksi, kunnes tajusin, etten tykkää paidasta enkä edes langan väristä. Puolen vuosikymmenen pussissa marinoitumisen jälkeen kaivoin paidan esille ja päätin ottaa langat uusiokäyttöön. Niistä syntyi tällainen setti:

Etsin pitkään mallia villaisille haalareille, kunnes löysin sopivan ohjeen Dropsin sivuilta.

Malli: haalarit Dropsin, kietaisuneule Moda 3/2007. Kumpaakin ohjetta modattu reilulla kädellä.
Lanka: Novita Wool
Koko: pienin

Haalarit ovat nepparikiinnitteiset. Koristeeksi virkkasin valkoiset kukkaset. Tavoitteena oli saada setistä sopiva sekä tytölle että pojalle. Ja kukathan saa helposti irti jos tuntuu, että on liian tyttömäinen.

Tykkään erityisesti noista villahaalareista. Niitä voisi tehdä muutaman parin lisääkin. Kesäksi vielä vaikka shortsimalliset bambulangasta :)

Kestoilua

Minulle on ollut aina hyvin selvää, että jos meille joskus suodaan perheenlisäystä, suosittaisiin meillä kertakäyttövaippojen sijaan kestosellaisia. Äitiyspakkauksesta löytyneestä kestovaippainfosta sain viimesysäyksen tähän, kun luin, että kertakäyttövaipoista kertyy vauvan vaippaiän aikana jopa 400 kg jätettä. Uskomaton määrä! Tahdon siis yrittää kaikkeni, että tuo jätevuori pienenisi edes hieman.

Kun aloin tutustumaan kestovaippojen maailmaan, menin heti pyörälle päästäni. On mahdoton määrä sääntöjä ja erilaisia tapoja, jotka määrittävät kestovaippojen toimivuuden. Jo pelkästään materiaalivaihtoehtoja on mielestäni ihan liikaa... Pää meni sekaisin jopa erilaisten vaippamallien viidakossa. Mitä tarkoittavat sisävaippa, taskuvaippa, nauhavaippa, harsovaippa jne.? Onneksi minulla on kuitenkin kestovaipoista innostunut ystävä, jolle voin soittaa hätäpuheluja pahimpaan vaippahämmennykseen. Häneltä sain myös todella arvokkaan lahjan. Pikkuhiljaa kestovaippojen maailma on alkanut avautumaan myös minulle.

Myllymuksuilta tilasin pienen starttipaketin, jonka ohjeilla ja materiaaleilla syntyi kaksi taskuvaippaa. Pintakankaana PUL ja sisäpuolella toisessa microfleece ja toisessa joustofrotee. Imuiksi tein bambuhamppufleecestä taittoimut. Vaippojen toimivuuden näkee tietysti vasta käytössä, mutta vähän jo arveluttaa nuo reisikuminauhat; toivottavasti tulivat tarpeeksi tiukalle.

Tästä innostuneena tilasin Myllymuksuilta lisää materiaaleja ja päätin yrittää Kestovaippainfon sivuilta löytyvillä Mummut-sisävaippojen kaavoilla. Pintakankaaksi valitsin kangaslaatikon kätköistä löytyviä trikoita (pinkki Marimekon, pallo Eurokankaasta), sisäpuolelle ompelin Myllymuksujen mangonväristä microfleeceä. Imut ovat vielä työn alla, mutta tarkoituksena on ommella ne bambufleecestä tiimalasin muotoon. Kokona näissä on S.

Vaipoissa loistavinta pienen jätemäärän lisäksi on se, että niiden valmistaminen on suhteellisen edullista. Materiaaleja voi etsiä kirpputoreilta tai vaikkapa omasta vaatekaapista. Imuiksi käyvät esimerkiksi vanhat pyyhkeet tai joustofroteelakanat. Olen itseasiassa jo vähän katsellut isännän vanhoja t-paitoja sillä silmällä :) Ressukka kun ei suostu luopumaan niistä, vaikkei koskaan niitä päälleen enää pistäisikään. Ehkä kuitenkin Papu saa ne lahjoituksena vaipatukseen.

Nyt projektina olisivat sisävaippojen päälle puettavat villahousut.

Ihan pinkkinä

Opiskeluaikoina jotenkin tajusin pitäväni vaaleanpunaisesta väristä. Sitä ennen se oli ollut vähän kielletty, liian prinsessamainen tai vain pikkutyttöjen väri. Opiskeluvuosina annoin lopulta itselleni luvan heittäytyä värin pauloihin ja, noh, ylilyönneiltäkään ei varmaan vältytty. Siitä saakka vaaleanpunainen on kuitenkin kuulunut vakivarustuksena lähes kaikkeen mitä teen. Olen omistanut vaaleanpunaisen auton, kännykkäni on ollut vaaleanpunainen samoin kuin myös iso osa kengistäni ja vaatteistani. Viime vuosina olen yrittänyt hieman rajoittaa tuota hullutusta ja kasvaa niin sanotusti aikuiseksi. Mutta miksi ihmeessä? Eihän kaikkien aina tarvitse olla täysin aikuisia. Ja täytyyhän elämässä olla jotain hauskaa ja piristävää. Viime viikonloppuna heittäydyin sitten uudelleen vaaleanpunaisen valtaan ja tässä tulokset.

Ensimmäisenä valmistui lämmin myssy talvipakkasiin (sillä niitähän on vielä tulossa, eikös vain).

Malli: Lina by JokoKnits
Lanka: Sublime Organic Merino Wool (ihana lanka!), noin 75 g
Puikot: 3,5 pyöröt
Fiilis: Ihana malli ja ihana lanka! Tästä tuli kertaheitolla oma lemppari.

Viikonloppuna muistin myös vuosia vaatekaapissa marinoituneen vaaleanpunaisen villapaitani, jota en ollut raaskinut lahjoittaa kirpparille, vaikka en sitä ole enää aikoihin käyttänytkään. Pinta oli edelleen tosi kaunis, hieman huopunut, mutta oikein käyttökelpoinen. Mietin hetken, miten paitaa voisi uudelleenkäyttää ja silloin muistin hyvän ystäväni kehoitukset vaippapöksyjen valmistuksen aloittamiseen. Paita muuntui siis pariksi söpöjä villavaippapöksyjä. Ohjeen löysin täältä. En osaa sanoa millaiset nämä ovat käytössä, mutta ehkä se ensi keväänä selviää ;)

Lauantaina kiertelimme miehen kanssa pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksia tavoitteena löytää vanha, ihana, 50-luvun liinavaatekaappi. Olen etsiskellyt sellaista jo jonkin aikaa, jotta saisimme eteiseen hieman lisää säilytystilaa. Eihän sitä kaappia tietenkään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi jotain ihan muuta: vaaleanpunainen retro pinnasänky! Siellä se kyyhötti hylättynä kaiken tavaran seassa ja selvästi kutsui minua luokseen. Sain pian miehenkin tajuamaan sängyn edut uuteen verrattuna: se on paljon pienempi kuin uudet hehtaarin kokoiset sängyt ja mahtuu siis meidän pieneen asuntoon aivan erinomaisesti. Sänky on myös helposti jatkettavissa. Myönnän, että joudun kunnostushommiin, mutta se ei haittaa. Värikään tuskin jää vaaleanpunaiseksi, sillä joudun ottamaan huomioon sen seikan, ettei maha-asukas vahvoista fiboista huolimatta olekaan tyttöpuolinen...

Lopuksi haluaisin antaa kehuja. Vaikka tykkäänkin tehdä kaiken mahdollisen itse, joudun myöntämään, että jotkut asiat on kuitenkin ihan hyvä jättää ammattilaisille. Halusin vihdoinkin kehystää Malesiasta tuomani panda-kuvat, mutta sopivia kehyksiä ei tuntunut löytyvän mistään. Onneksi huomasin Stockmannin lokakuun kanta-asiakastarjouksen kehystystöistä. Vein kuvat viivana sinne ja olin pudota pyllylleni saadessani taulut takaisin. En ikimaailmassa olisi osannut korostaa kuvissa olevia värejä samalla tavalla. Olen todella tyytyväinen, eikä rahapussikaan huutanut tuskissaan.

Kone kuumana

Olipa kerran hyvin synkkä ja sateinen syyspäivä. Tuona päivänä syntyi myös pienenpieni tilkkutyö pienelle ihmistaimelle. Aikaansaannoksestaan ylpeä tekijä yritti epätoivoisesti vangita työn upeat yksityiskohdat ja värit filmille, mutta kuvista tuli toinen toistaan tummempi ja tylsempi.

Olen jo pitkään ihaillut Pikku-Ketun ihania tilkkutöitä. Viimein päätin yrittää itsekin. Tilasin täältä muutaman kangaspalasen ja ryhdyin hommiin. Idean tilkkutyön malliin ja tikkaukseen sain Ashleyn ihanasta syystilkusta.

Malli: oma, idea Ashleylta
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa verho- ja lakanakangasta
Vanu: Eurokankaasta, 150 g
Koko: 90 x 105 cm

Tämä tosiaan on ensimmäinen tilkkutyöni. Paljon oli opittavaa ja ihmeteltävää, mutta Pikku-Ketun loistava ohjeistus auttoi eteenpäin. Täkki tulee toivottavasti palvelemaan pienen ihmisen loikoilualustana. Luna jo kovasti odottaa palloilukaveria ja testasi täkin loikoiluominaisuudet etukäteen.

Kaikkea uutta on jo työn päällä. Kävin mm. tuhlaamassa rahani Menitassa. Myös Marimekosta hommattu sadetakkikangas on odottanut leikkaajaansa jo "muutaman" kuukauden. Ennen isompia projekteja olen taitellut vaahteranlehdistä tällaisia ruusuja Barbron innoittamana.

Blogi sai myös ensimmäisen tunnustuksensa. Kiitos Eeva!

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö: Auringonlasku lapsuudenkodissa Reisjärvellä.
Haju: Äidin vastapaistama pulla.
Tunto: Lunan pehmoiset turpakarvat poskea vasten.
Kuulo: Laineiden liplatus laiturin alla Oulujärvellä.
Maku: Tuore pulla ja lasi kylmää maitoa.

On niin paljon ihania blogeja, etten osaa jättää tätä erityisesti kenellekään. Tämän saa napata täältä kuka vain.