Katsaus valmistuneisiin töihin ja sitten tauolle

Tähän kesään on mahtunut yhtä jos toista puuhaa, vähäisimpänä niistä ei varmaan ole muutto entiselle opiskelupaikkakunnalle miehen uuden työn vuoksi. Oli hieman haikeaa jättää Helsingin hulina taakse, mutta toisaalta pienempi kaupunki tarjoaa paremmat mahdollisuudet väljempään asumiseen. Harrastuksiinkin tuntuu mahtuvan helpommin kuin pääkaupunkiseudulla.

Elämä tuntuu rauhoittuneen todenteolla kolmen viikon takaisen muuton jälkeen. Välillä olen jopa joutunut miettimään, mihin sitä seuraavaksi ryhtyisi. Yksinäistäkin elämä välillä meinaa olla, melkein kaikki ystävät kun jäivät Helsinkiin. Olen kuitenkin ihan varma, että päivät vilkastuvat syksyn ja kotiutumisen myötä ihan ennalleen.

Valmistuneita töitä on jäänyt esittelemättä melkoinen joukko. Tämäkin duffeli valmistui jo alkukesästä. Tarkoituksena oli tehdä Papuselle takki viileisiin kesäiltoihin, mutta niitä ei sitten juuri ollutkaan koko kesänä. Onneksi Suuren käsityölehden mitoitukset ovat niin väljiä, että takki mahtuu oikein hyvin vieläkin.


Malli: Vauvan duffeli, SK 8/97
Kangas: Marimekin pörriäinen-trikoo ja Eurokankaan polarfleece
Koko: noin 62


Kesällä tuli neulottua yhdet villavaippahousutkin. Halusin housuihin jonkun jujun, joten sileän neuleen sijasta neuloin helmineuletta.

Malli: Titityyn villavaippahousut
Lanka: BC Garnin Semilla, noin 50 g
Koko: M


Viime aikoina ompelukone on surissut isompia vaippoja Papuselle. Materiaaliksi pääsivät muuttoinventaariossa poisheitettäviksi valikoituneet miehen t-paidat. Niistä tuli oikein persoonallisen näköisiä. Aplikoitu Haisuli pelastettiin roskiin joutuneista boksereista. Sisäpintana vaipoissa on uutta joustofroteeta tai mikrofleeceä Eurokankaasta.


Vaippoja on ommeltu uusistakin materiaaleista, tässä kuvassa Myllymuksujen luomubambufroteesta. Ompelematta ovat vielä Sampsukasta tilatut pul-kankaat. Kaikissa näissä vaipoissa on käytetty mummujen kaavaa.



Kone jatkaa täällä surisemistaan ja puikotkin kaivetaan pian esille. Tämä blogi jää kuitenkin tauolle. Kuinka pitkäksi aikaa, sitä en osaa sanoa. Ehkä innostus töiden kuvaamiseen ja julkaisemiseen iskee uudelleen jo viikon päästä, ehkä vasta vuoden päästä tai sitten innostus jää kokonaan tulematta. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että seuraavat työt liittyvät näihin ihaniin kirjoihin, jotka hankin ihan omiksi:


Ja tätä ihanaa Murun neulosta on myös kaapissa odottamassa.

Näkemiin :)

Tervetuloa syksy!

Voi, mikä kesä! Upea, pitkä ja kuuma. Ihan muistuivat lapsuuden kesät mieleen. Noin upean kesän jälkeen syksykin saa tulla hyvillä mielin. Nyt on aika palata normaaliin rytmiin ja aktivoitua harrastustenkin saralla. Haaveissa olis aloittaa myös jotain uutta, niin kuin aina syksyn tullen.

Tämän raskausaikana aloitetun neuletakin viimeistelin alkukesästä. Kuvat otettiin muuten yhtenä kesän kuumimmista päivistä, asteita +34. Ei muuten ollut yhtään kuuma tuossa takissa, heh.



Malli: oma
Lanka: Drops Merino extra fine, omenanvihreä
Napit: Menita Outlet

Mekkoja iloon ja suruun

Meillä on viime aikoina ollut sekä iloisia että surullisia juhlia. Eilinen oli iloa täynnä, kun Papunen sai vihdoin oikean nimen. Päivä oli lämmin ja kaunis ja merinovillainen kastepuku meinasi olla välillä vähän liian kuuma.


Malli: Novitan muksuekstra 2008
Lanka: Grignasco Flavia Baby, 400 g
Muuta: Helminapit Menitasta, satiininauha Eurokankaasta
Modausta: Mekko neulottu hihattomana versiona

Viikko sitten kokoonnuttiin surullisissa merkeissä, kun saattelimme vaarini viimeiselle matkalleen. Hän oli kovasti odottanut tapaavansa Papusen, mutta myöhästyimme parilla päivällä. Hautajaisiin neuloin Papulle sinisen liivihameen.


Malli: Vauvan mekko, Moda 1/2010
Lanka: purkulanka (Novita wool), n. 100 g
Muuta: nallenapit Stockmannilta, satiinilanka Eurokankaasta
Modausta: neulottu hihattomana ja helma ylhäältä alaspäin

Ai niin, Papusen nimeksi tuli siis:

Kaikki valmiina

Täällä olisi kaikki nyt valmiina. Pesä pikkuiselle:


Kierrätyskeskuksesta löytynyt ihana pinkki pinnasänky hiottiin ja maalattiin hennosti sävytetyllä valkoisella. Uudinverhon ompelin itse. Sängyn yläpuolella roikkuu huovutetuista koirahauvoista tehty mobile.



Ameriikoista tilatuista flanelleista ja Eurokankaan vanusta syntyi reunapehmuste pinnasänkyyn. Tämä otetaan käyttöön, kun Papu on tarpeeksi iso siirtymään äitiyspakkauksen laatikosta oikeaan sänkyyn. Flanellit ovat Valori Wellsin.


Langan lopuista syntyi vielä parit villahousut villapöpien ohjeella. Pinkeissä Novitan huopanen, valkoisissa Kauhavan Kangasaitan hahtuva.


Kastemekkokin valmistui. Se on vielä kostuttamatta ja muotoilematta, mutta ihanalta se näyttää silti. Eikä aikaakaan mennyt ihan hirveästi, sillä ohje oli hyvä ja helppo. Mekon tein hiattomana versiona, sillä ajattelin merinovillaisen kokomekon olevan liian kuuma; alla kun pidetään kuitenkin valkoista bodya. Mekon kaveriksi valmistuu näillä näppäimillä myssy ja tossut. Toivottavasti saan tänne pian kuvia mekosta käyttäjänsä yllä.


Raskausviikkoja on nyt kasassa kunnioitettavat 41+1, eikä kaveri vieläkään ole antanut merkkejä poistumisestaan. Äidin pinna hieman kireällä ja kaikki to do -listalla olleet asiat tehty. Mitähän sitä sitten keksisi...

Ajan- ja langankulutusprojekteja

Enpä olisi ikinä uskonut, että näin voisi käydä: päiviin on välillä hankala keksiä täytettä. Töissä ollessa lomasta haaveili koko ajan ja suunnitteli, mitä kaikkea kivaa sitä sitten voisi tehdä. Noh, nyt on sitten suursiivottu, leivottu pakastin täyteen pullaa ja sämpylää, neulomista odottaneet työt neulottu ja muutamat päiväunetkin nukuttu. Nyt päivät tuntuvat olevan pelkkää odottamista. Uskoisin näin käyvän lähes kaikkien raskautuneiden naisten kohdalla jossain vaiheessa.

Valmistuneita töitä olisi siis ihan valtavasti odottamassa esittelyä. Tässä pari niistä.


Tämän villatakin aloitin viime syksynä työmatkalla Kittilässä. Se jäi kuitenkin kesken ja viimeistelyn sain hoidettua vasta nyt. Malli ja mitat tulivat ihan päästä, joten toivottavasti on edes kutakuinkin istuva ja sopiva. Napit halusin yrittää tehdä virkattuina palloina ja niistä tulikin oikein hauskat.

Malli: oma
Koko: pieni :)
Lanka: Novita wool, luonnonvalkoinen ja vihreä
Norsukuvio: bongattu aikoinaan Jatan ihanasta norsusliparista, alunperin Jessica Trompin


Ja kun vauhtiin päästiin, niin pitihän mamman itsekin saada jotain norsuista. Tähän pipoon käytin pinkin alpakkalangan, joka jäi yli karhunpoikahaalarista. Tuli aika söpö. Olen tehnyt samalla mallilla myssyn aiemminkin, mutta se on jäänyt suuren kokonsa ja ei_niin_kivan_langan takia käyttämättä. Tästä tuli kerralla suosikki!

Malli: Jatan MarioMyssy
Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena, yhteensä noin 70 g, norsuissa joku vanha jämälanka
Puikot: 4
Fiilis: Jee!

Nyt kun olen menestyksekkäästi saanut ainakin osan jämälangoista jalostettua käyttötuotteiksi, olikin aika tehdä ihan pikkuinen visiitti lankakauppaan. VIRHE! Lankamaailma Nordian ja Menitan kautta kotiin kulkeutui taas pusseittain lankaa, eikä kaikille ole vielä edes ehditty miettiä käyttötarkoitusta. Pöh. Yksi projekti tosin hyppäsi puikoille jo eilen. Siihen liittyy puoli kiloa valkoista merinovillaa ja pitkästi pitsineuletta. Arvaako kukaan, mistä voisi olla kysymys? :)

Karhunpoika

Jämälankojen tuhoamisprojekti on kovassa vauhdissa. Dropsin tummanruskeaa alpakkalankaa olin varannut omaa slipoveria varten, mutta jossain vaiheessa minulta meni hermot. Ohutta lankaa on todella turhauttavaa neuloa 2,5 -puikoilla, varsinkin, kun on vasta ähertänyt samasta langasta kovatöisen takin. Projekti sai siis jäädä siltä kertaa. Viikko sitten löysin langat uudelleen ja päätin tehdä niistä jotain vähän pienempää. Tuloksena tällainen pieni karhunpoikahaalari.

Malli: Moda 6/2008
Koko: 0-3 kk
Lanka: Drops Alpaca, tummanruskea ja pinkki, yhteensä noin 150 g
Puikot: 2,5 ja 3
Napit: puunapit Stockalta
Modausta: Lahkeet neulottu pidempinä ja nappilista mittausvirheen takia lyhyempänä kuin ohjeessa

Langan sain tuhottua tähän todella tehokkaasti. Lopussa näytti jo siltä, että se loppuisi jopa kesken. Sen takia nappilistan vastakappale on neulottu pinkkinä. Loppujen lopuksi siitä taisi tulla vain piristävä yksityiskohta. Korviin en ole kovin tyytyväinen, sillä mielestäni ne muistuttavat enemmän kissan kuin karhun korvia... Nooh, eläinkuntaan kuuluvan otuksen korvat kuitenkin :)

Sain Eevalta kuvahaasteen. Tarkoitus on avata kuvatiedostoista neljännen kansion neljäs kuva ja julkaista kuva selitysten kera. Ja lopuksi haastaa muita mukaan. Jouduin vähän fuskaamaan tässä, sillä kansion neljäs kuva oli hieman nolo kuva itsestäni. Sen takia tässä kansion seuraava kuva. Kyseessä on mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen lomamatka vuodelta 2003, kohteena Thaimaa ja upea Koh Chang -saari. Kuvaan ei ole eksynyt rannalle huuhtoutunut hukkunut, vaan siinä V nautiskelee päivän viimeisistä auringonsäteistä vedenrajassa. Ihania muistoja. Heitän haasteen eteenpäin Käsityöperhoselle.

Jotain lämmintä maailman ja pienen ihmisen väliin

Olen viime aikoina huomannut, miten lankavarastot ovat alkaneet pullistella kaikenmaailman jämälankoja. Siispä olen kieltänyt itseäni ostamasta mitään uutta, ennen kuin vanhat on saatu käytettyä edes osittain. Farkunsinistä Novitan woolia minulla on ollut laatikossa vuodelta ö saakka. Ostin sitä mukaan kasvitieteen kenttäkurssille, jonka aikana oli tarkoitus saada aikaan kimonomallinen villapaita (Eeva, muistanet varmaan). Paita tuli melkein valmiiksi, kunnes tajusin, etten tykkää paidasta enkä edes langan väristä. Puolen vuosikymmenen pussissa marinoitumisen jälkeen kaivoin paidan esille ja päätin ottaa langat uusiokäyttöön. Niistä syntyi tällainen setti:

Etsin pitkään mallia villaisille haalareille, kunnes löysin sopivan ohjeen Dropsin sivuilta.

Malli: haalarit Dropsin, kietaisuneule Moda 3/2007. Kumpaakin ohjetta modattu reilulla kädellä.
Lanka: Novita Wool
Koko: pienin

Haalarit ovat nepparikiinnitteiset. Koristeeksi virkkasin valkoiset kukkaset. Tavoitteena oli saada setistä sopiva sekä tytölle että pojalle. Ja kukathan saa helposti irti jos tuntuu, että on liian tyttömäinen.

Tykkään erityisesti noista villahaalareista. Niitä voisi tehdä muutaman parin lisääkin. Kesäksi vielä vaikka shortsimalliset bambulangasta :)

Lahjuksia

No niin, nyt on varmaan sopiva aika esitellä lahjoiksi päätyneet valmiit työt. Oletan kaikkien jo avanneen omat lahjansa.

Syksyn aikana opettelin neulahuovutuksen alkeet ja innostuin Sincon "Pienet huopahauvat" -kirjasta. Selkeiden ohjeiden avulla koiria syntyikin monta erilaista ja lopulta uskaltauduin vähän sooloilemaankin. Astman takia omista koirahaaveistaan luopuneelle kummitytölle huovutin kolme erilaista koiraa: ranskanbuldogin, dalmiksen ja kettuterrierin.

Pienimmälle kummipojalle huovutin astetta suuremman koiruuden, rotu muistuttaa etäisesti labradoria.

Kummipojan pakettiin sujahti myös ronsupipa. Koon suhteen olin hyvin epävarma, toivottavasti ei ole ensi keväänä liian suuri pidettäväksi. Lankana Novitan wool. Norsukuvio on Jessica Trompin ja alkuperäinen idea norsuista Jatan ihanasta norsusliparista.

Pikkusiskolle olin jo teettänyt Ifolorin kuvakirjan yhteisestä Italian matkasta, kun sitten näin siskon hiplaavan hurmiossa Indiskan violettia pitsihuivia. Sillä hetkellä päätin, että siskohan saa sellaisen, mutta aivan muuna kuin sähköisenä akryyliversiona. Aikaa kaksi päivää, johon piti mahduttaa myös kaikki sukulaisvierailut, joululeipomiset ja yöunetkin. Mutta niin se vain valmistui!

Malli: Pitsihuivi, Novita talvi 08
Lanka: Novita Rose Mohair, tumman violetti, noin 120g
Modausta: 6 mallikerran sijasta vain 4
Koko: noin 40 x 170 cm

Edellisen postauksen lipastokin on valmis. Pinta hiottiin ja maalattiin sen jälkeen hennosti sävytetyllä valkoisella. Siitä tuli oikein kaunis. Samaan tyyliin entisöidään myös joku aika sitten esitelty pinnasänky. Niistä kuvia myöhemmin.

Ihan pinkkinä

Opiskeluaikoina jotenkin tajusin pitäväni vaaleanpunaisesta väristä. Sitä ennen se oli ollut vähän kielletty, liian prinsessamainen tai vain pikkutyttöjen väri. Opiskeluvuosina annoin lopulta itselleni luvan heittäytyä värin pauloihin ja, noh, ylilyönneiltäkään ei varmaan vältytty. Siitä saakka vaaleanpunainen on kuitenkin kuulunut vakivarustuksena lähes kaikkeen mitä teen. Olen omistanut vaaleanpunaisen auton, kännykkäni on ollut vaaleanpunainen samoin kuin myös iso osa kengistäni ja vaatteistani. Viime vuosina olen yrittänyt hieman rajoittaa tuota hullutusta ja kasvaa niin sanotusti aikuiseksi. Mutta miksi ihmeessä? Eihän kaikkien aina tarvitse olla täysin aikuisia. Ja täytyyhän elämässä olla jotain hauskaa ja piristävää. Viime viikonloppuna heittäydyin sitten uudelleen vaaleanpunaisen valtaan ja tässä tulokset.

Ensimmäisenä valmistui lämmin myssy talvipakkasiin (sillä niitähän on vielä tulossa, eikös vain).

Malli: Lina by JokoKnits
Lanka: Sublime Organic Merino Wool (ihana lanka!), noin 75 g
Puikot: 3,5 pyöröt
Fiilis: Ihana malli ja ihana lanka! Tästä tuli kertaheitolla oma lemppari.

Viikonloppuna muistin myös vuosia vaatekaapissa marinoituneen vaaleanpunaisen villapaitani, jota en ollut raaskinut lahjoittaa kirpparille, vaikka en sitä ole enää aikoihin käyttänytkään. Pinta oli edelleen tosi kaunis, hieman huopunut, mutta oikein käyttökelpoinen. Mietin hetken, miten paitaa voisi uudelleenkäyttää ja silloin muistin hyvän ystäväni kehoitukset vaippapöksyjen valmistuksen aloittamiseen. Paita muuntui siis pariksi söpöjä villavaippapöksyjä. Ohjeen löysin täältä. En osaa sanoa millaiset nämä ovat käytössä, mutta ehkä se ensi keväänä selviää ;)

Lauantaina kiertelimme miehen kanssa pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksia tavoitteena löytää vanha, ihana, 50-luvun liinavaatekaappi. Olen etsiskellyt sellaista jo jonkin aikaa, jotta saisimme eteiseen hieman lisää säilytystilaa. Eihän sitä kaappia tietenkään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi jotain ihan muuta: vaaleanpunainen retro pinnasänky! Siellä se kyyhötti hylättynä kaiken tavaran seassa ja selvästi kutsui minua luokseen. Sain pian miehenkin tajuamaan sängyn edut uuteen verrattuna: se on paljon pienempi kuin uudet hehtaarin kokoiset sängyt ja mahtuu siis meidän pieneen asuntoon aivan erinomaisesti. Sänky on myös helposti jatkettavissa. Myönnän, että joudun kunnostushommiin, mutta se ei haittaa. Värikään tuskin jää vaaleanpunaiseksi, sillä joudun ottamaan huomioon sen seikan, ettei maha-asukas vahvoista fiboista huolimatta olekaan tyttöpuolinen...

Lopuksi haluaisin antaa kehuja. Vaikka tykkäänkin tehdä kaiken mahdollisen itse, joudun myöntämään, että jotkut asiat on kuitenkin ihan hyvä jättää ammattilaisille. Halusin vihdoinkin kehystää Malesiasta tuomani panda-kuvat, mutta sopivia kehyksiä ei tuntunut löytyvän mistään. Onneksi huomasin Stockmannin lokakuun kanta-asiakastarjouksen kehystystöistä. Vein kuvat viivana sinne ja olin pudota pyllylleni saadessani taulut takaisin. En ikimaailmassa olisi osannut korostaa kuvissa olevia värejä samalla tavalla. Olen todella tyytyväinen, eikä rahapussikaan huutanut tuskissaan.

Kynttilän hämyssä

Sain äidiltä lahjaksi "Kotilieden ihanat käsityöt" -kirjan. Siinä silmiini osui ihanan vihreä bolero, joka oli pakko saada omaksi. Epäilin jo silmukoita luodessa, että noinkohan tuosta mahtaa tulla sopiva. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa noudatin sokeasti ohjeita, vaikka tekele näytti siltä, että sinne mahtuisi meidän koko perhe. Boleron valmistuttua harmistus oli hirvittävä kun oli vihdoin myönnettävä, että siitä tosiaan tuli ihan liian iso. Jälleen kerran jouduin mielessäni manailemaan puuttuvien mallitilkkujen perään.

Kastelun ja asettelun jälkeen neule kutistui ehkä hieman, mutta on silti minun makuuni aivan liian suuri. Siksi uskoisinkin sen päätyvän pukinkonttiin ja sitä kautta lämmittämään sohvaneuleena äityliiniä.

Malli: Vihreä bolero kirjasta "Kotilieden ihanat käsityöt"
Koko: S (muka)
Lanka: Sandnes Kitten Mohair, vajaa 200 g
Puikot: 4 ja 3,5
Edit: Neuloin hihat sileää pitsineuleen sijasta
Fiilis: Harmitus muuten ihanan neuleen osottauduttua liian suureksi (oma moka, myönnän)

Ihana marraskuu. Neuleharmituksesta toipuu parhaiten sytyttelemällä kynttilöitä ja juomalla laseittain kuumaa tummaa glögiä. Joulu saa tulla.

Unisukat äidille

Nämä valmistuivat jokin aika sitten, mutta ovat sittemmin lojuneet sohvan uumenissa odottamassa päättelyä. Sain itseni motivoitua päättelytehtäviin vasta, kun sukkien uuden omistajan nimipäivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Postimies saa huomenna tehtäväkseen kuljettaa sukat äidille, jonka jalkoja ne pääsevät lämmittämään.

Kuva on otettu syksyn viimeisten (?) auringonsäteiden valaisemalla matolla, sopivasti pyjamahousuihin sonnustautuneena. Uskoisin nimittäin sukkien päätyvän äidin uusiksi unisukiksi.

Malli: Pitsisukat, Novita kesä 2008
Lanka: Novita Nalle Aloevera + jojoba
Fiilis: kiva ja helppo malli, vaikken ehkä itselleni näitä tekisikään

Seuraava projekti on jo hyvällä mallilla. Siihen tarvitaan valtava määrä tällaisia:

Uusia oppeja

Olen aina kammonnut pitsineuleita. En siksi, ettei ne mielestäni olisi kauniita, vaan koska en ole itse koskaan uskonut osaavani sellaista tehdä. Langankierrot ja pitsineulekaaviot ovat aina näyttäneet hirvittävän hankalilta, hyihyi. Jostain syystä olen rinnastanut pitsineuleet ja niihin liittyvät ohjeet peruskoulun matematiikan tunteihin.

En tiedä, onko ikä tuonut varmuutta vai onko päässä naksahtanut jotain kohdilleen, sillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltaa kokeilla pitsineuletta. Ohjeeksi valitsin mahdollisimman helpon: Novitan lankavyötteestä löytyvän pitsipashminan. Ihmetys oli suuri, kun ei se pitsin neulominen ollutkaan mitenkään ylimaallisen vaikeaa. Pashmina valmistui talviloman aikana jo puolittain, mutta loman jälkeen muut työt ajoivat tärkeysjärjestyksessä sen ohitse ja toinenkin pitsineule on ehtinyt täällä esittelyyn ennen tätä.

Ohje: Pitsipashmina, Novitan lankavyötteestä
Lanka: Novitan Kid Mohair, 170 g
Koko: 45 x 220 cm

Huivilla on kokoa ja näköä. En ole mikään mahdoton pitsihuivien ystävä, mutta tähän voin hyvin kuvitella kääriytyväni talven paukkupakkasilla. Menisi hyvin myös talvijuhlissa lämmikkeenä.

Huh, enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma. Olin varannut lomapuuhaksi Novitan Bambua ja kivan pitsineuletunikan ohjeen (huom. taas pitsiä!), mutta nyt näyttää siltä, että ohjeen koukuttavuuden vuoksi se taitaa valmistua ennen varsinaista loman alkua. Ja psst. Menitassa Bambun poistovärit hintaan 1,95 e!

Sukkasillaan

Pari viikkoa sitten olin työmatkalla Kittilässä, kun akuutti tekemisen puute pääsi yllättämään. Onneksi olin varannut mukaan sukkapuikot ja pari nurkkiin jäänyttä Novita wool neliraita -kerää. Olin ajatellut niistä lapasia tai sormikkaita, mutta kerät itse päättivät, että he tykkäisivät olla mieluummin polvisukkina. Ja minkälaiset polvisukat niistä syntyikään: ihan superhienot ja aivan mainiot hieman koleaan juhannusiltaan.

Kaksi kerää lankaa ei aivan riittänyt varpaisiin saakka, vaan jouduin hieman soveltamaan. Onneksi kaupasta löytyi juuri oikean sävyistä luonnonvalkoista woolia.

Sukkasilla oli kiva tepastella savusaunan portailla ja ihailla vaaleaa kesäyötä juuri tervatussa puuveneessä istuskellen.

Savusaunan tuoksussa on sitä jotain...

Hihat liekeissä

Alkukesä on sitten ihanaa aikaa; silloin on paljon kivoja juhlia, joissa syödä mahansa täyteen herkkuja. Kyseisenä aikana paistaa yleensä myös aurinko, asia, mikä yllättää IHAN JOKA VUOSI ainakin allekirjoittaneen. Kuten kuvista näkyy, aurinko paistoi ja talven jäljiltä paperinvalkoinen Satu poltti itsensä. "Eihän nyt toukokuussa vielä voi palaa, eikä ainakkaan Oulusa". Joopajoo.

Viikonloppuna vietettiin siis iki-ihanan kummipoikani ristiäisiä aivan upeassa säässä. Kyseisiin juhlallisuuksiin olin neulonut pitsihihattimen, joka sopi satiinimekon pariksi oikeinkin hyvin.

Malli: Pitsikaitalehihatin, Novita kevät 2009
Lanka: Novita Cotton ~250 g, puikot 3,5
Koko: XS

Tästä tuli ihan kiva, vaikka puuvilla löpsähtääkin mulla käytössä tosi nopeasti. Jostain ryhdikkäämmästä langasta olisi voinut tulla paljon kivempi. Nyt kaipaan kipeästi ärhäkkää väriterapiaa, sillä luonnonvalkoisen/beigen neulominen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Seuraavaksi siis jotain ihan muuta.