Lahjuksia

No niin, nyt on varmaan sopiva aika esitellä lahjoiksi päätyneet valmiit työt. Oletan kaikkien jo avanneen omat lahjansa.

Syksyn aikana opettelin neulahuovutuksen alkeet ja innostuin Sincon "Pienet huopahauvat" -kirjasta. Selkeiden ohjeiden avulla koiria syntyikin monta erilaista ja lopulta uskaltauduin vähän sooloilemaankin. Astman takia omista koirahaaveistaan luopuneelle kummitytölle huovutin kolme erilaista koiraa: ranskanbuldogin, dalmiksen ja kettuterrierin.

Pienimmälle kummipojalle huovutin astetta suuremman koiruuden, rotu muistuttaa etäisesti labradoria.

Kummipojan pakettiin sujahti myös ronsupipa. Koon suhteen olin hyvin epävarma, toivottavasti ei ole ensi keväänä liian suuri pidettäväksi. Lankana Novitan wool. Norsukuvio on Jessica Trompin ja alkuperäinen idea norsuista Jatan ihanasta norsusliparista.

Pikkusiskolle olin jo teettänyt Ifolorin kuvakirjan yhteisestä Italian matkasta, kun sitten näin siskon hiplaavan hurmiossa Indiskan violettia pitsihuivia. Sillä hetkellä päätin, että siskohan saa sellaisen, mutta aivan muuna kuin sähköisenä akryyliversiona. Aikaa kaksi päivää, johon piti mahduttaa myös kaikki sukulaisvierailut, joululeipomiset ja yöunetkin. Mutta niin se vain valmistui!

Malli: Pitsihuivi, Novita talvi 08
Lanka: Novita Rose Mohair, tumman violetti, noin 120g
Modausta: 6 mallikerran sijasta vain 4
Koko: noin 40 x 170 cm

Edellisen postauksen lipastokin on valmis. Pinta hiottiin ja maalattiin sen jälkeen hennosti sävytetyllä valkoisella. Siitä tuli oikein kaunis. Samaan tyyliin entisöidään myös joku aika sitten esitelty pinnasänky. Niistä kuvia myöhemmin.

Project LISÄÄ TILAA

Edelllisessä postauksessa mainitsin ohimennen etsineeni jo jonkin aikaa vanhaa liinavaatekaappia, joka ratkaisisi eteisen jatkuvan säilytys- ja tilaongelman. Monia upeita kaappeja löytyikin, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki olivat hieman liian leveitä sille varattuun tilaan. Niin se yksi sopiva meni sivu suun, kun jahkailin vähän liian kauan. Eilen kävimme miehen kanssa Tattarisuon löytötorilla ja sieltä löytyi sitten jotain ihan muuta: ihana vanha tanskalaisvalmisteinen lipasto!

Lipastoa on pidetty todella hyvin, vaikka pieniä käytön jälkiä löytyykin. Tarkoituksena on hioa pinta kevyesti ja pistää uutta maalia pintaan. Sillä käsittelyllä lipastosta tulee kuin uusi. Ihastuin huonekalun siroon muotoon ja ylimmän laatikon kauniiseen avaimeen. Ja katsookaas mitkä upeat hyllypaperit laatikoista löytyivät.

Lipaston päällä on Lilli ontelokuteesta virkatut säilytyskorit. Kuteen tilasin Kauhavan kangas-aitasta, kumpaakin väriä kilon verran. Mallia otin kangasaitan sivuilta löytyvästä ohjeesta, mutta pääosin virkkailin menemään oman pään mukaan.

Koreissa tullaan säilyttämään huiveja, lapasia ja muita tuikitarpeellisia tavaroita. Näitä voisi tehdä lisääkin.

Ihan pinkkinä

Opiskeluaikoina jotenkin tajusin pitäväni vaaleanpunaisesta väristä. Sitä ennen se oli ollut vähän kielletty, liian prinsessamainen tai vain pikkutyttöjen väri. Opiskeluvuosina annoin lopulta itselleni luvan heittäytyä värin pauloihin ja, noh, ylilyönneiltäkään ei varmaan vältytty. Siitä saakka vaaleanpunainen on kuitenkin kuulunut vakivarustuksena lähes kaikkeen mitä teen. Olen omistanut vaaleanpunaisen auton, kännykkäni on ollut vaaleanpunainen samoin kuin myös iso osa kengistäni ja vaatteistani. Viime vuosina olen yrittänyt hieman rajoittaa tuota hullutusta ja kasvaa niin sanotusti aikuiseksi. Mutta miksi ihmeessä? Eihän kaikkien aina tarvitse olla täysin aikuisia. Ja täytyyhän elämässä olla jotain hauskaa ja piristävää. Viime viikonloppuna heittäydyin sitten uudelleen vaaleanpunaisen valtaan ja tässä tulokset.

Ensimmäisenä valmistui lämmin myssy talvipakkasiin (sillä niitähän on vielä tulossa, eikös vain).

Malli: Lina by JokoKnits
Lanka: Sublime Organic Merino Wool (ihana lanka!), noin 75 g
Puikot: 3,5 pyöröt
Fiilis: Ihana malli ja ihana lanka! Tästä tuli kertaheitolla oma lemppari.

Viikonloppuna muistin myös vuosia vaatekaapissa marinoituneen vaaleanpunaisen villapaitani, jota en ollut raaskinut lahjoittaa kirpparille, vaikka en sitä ole enää aikoihin käyttänytkään. Pinta oli edelleen tosi kaunis, hieman huopunut, mutta oikein käyttökelpoinen. Mietin hetken, miten paitaa voisi uudelleenkäyttää ja silloin muistin hyvän ystäväni kehoitukset vaippapöksyjen valmistuksen aloittamiseen. Paita muuntui siis pariksi söpöjä villavaippapöksyjä. Ohjeen löysin täältä. En osaa sanoa millaiset nämä ovat käytössä, mutta ehkä se ensi keväänä selviää ;)

Lauantaina kiertelimme miehen kanssa pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksia tavoitteena löytää vanha, ihana, 50-luvun liinavaatekaappi. Olen etsiskellyt sellaista jo jonkin aikaa, jotta saisimme eteiseen hieman lisää säilytystilaa. Eihän sitä kaappia tietenkään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi jotain ihan muuta: vaaleanpunainen retro pinnasänky! Siellä se kyyhötti hylättynä kaiken tavaran seassa ja selvästi kutsui minua luokseen. Sain pian miehenkin tajuamaan sängyn edut uuteen verrattuna: se on paljon pienempi kuin uudet hehtaarin kokoiset sängyt ja mahtuu siis meidän pieneen asuntoon aivan erinomaisesti. Sänky on myös helposti jatkettavissa. Myönnän, että joudun kunnostushommiin, mutta se ei haittaa. Värikään tuskin jää vaaleanpunaiseksi, sillä joudun ottamaan huomioon sen seikan, ettei maha-asukas vahvoista fiboista huolimatta olekaan tyttöpuolinen...

Lopuksi haluaisin antaa kehuja. Vaikka tykkäänkin tehdä kaiken mahdollisen itse, joudun myöntämään, että jotkut asiat on kuitenkin ihan hyvä jättää ammattilaisille. Halusin vihdoinkin kehystää Malesiasta tuomani panda-kuvat, mutta sopivia kehyksiä ei tuntunut löytyvän mistään. Onneksi huomasin Stockmannin lokakuun kanta-asiakastarjouksen kehystystöistä. Vein kuvat viivana sinne ja olin pudota pyllylleni saadessani taulut takaisin. En ikimaailmassa olisi osannut korostaa kuvissa olevia värejä samalla tavalla. Olen todella tyytyväinen, eikä rahapussikaan huutanut tuskissaan.

Kynttilän hämyssä

Sain äidiltä lahjaksi "Kotilieden ihanat käsityöt" -kirjan. Siinä silmiini osui ihanan vihreä bolero, joka oli pakko saada omaksi. Epäilin jo silmukoita luodessa, että noinkohan tuosta mahtaa tulla sopiva. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa noudatin sokeasti ohjeita, vaikka tekele näytti siltä, että sinne mahtuisi meidän koko perhe. Boleron valmistuttua harmistus oli hirvittävä kun oli vihdoin myönnettävä, että siitä tosiaan tuli ihan liian iso. Jälleen kerran jouduin mielessäni manailemaan puuttuvien mallitilkkujen perään.

Kastelun ja asettelun jälkeen neule kutistui ehkä hieman, mutta on silti minun makuuni aivan liian suuri. Siksi uskoisinkin sen päätyvän pukinkonttiin ja sitä kautta lämmittämään sohvaneuleena äityliiniä.

Malli: Vihreä bolero kirjasta "Kotilieden ihanat käsityöt"
Koko: S (muka)
Lanka: Sandnes Kitten Mohair, vajaa 200 g
Puikot: 4 ja 3,5
Edit: Neuloin hihat sileää pitsineuleen sijasta
Fiilis: Harmitus muuten ihanan neuleen osottauduttua liian suureksi (oma moka, myönnän)

Ihana marraskuu. Neuleharmituksesta toipuu parhaiten sytyttelemällä kynttilöitä ja juomalla laseittain kuumaa tummaa glögiä. Joulu saa tulla.

Mitä yhteistä on koiraihmisellä ja käsityöihmisellä?

No Sincon Pienet huopahauvat tietenkin. Kokoonnuimme tänään koirakavereiden kanssa neulahuovuttamaan labbiksia ja flättejä. Pöytä pursusi erivärisiä villoja, neuloja ja tietenkin herkkuja. Kovin paljon valmista ei saatu, joten urakka jatkuu ensi viikonloppuna. Mutta mikä tärkeintä: hauskaa oli sekä emännillä että koiruuksilla :)

Valmiita tuotoksia nähdään täällä ehkä viikon päästä. Stay tuned.

Kone kuumana

Olipa kerran hyvin synkkä ja sateinen syyspäivä. Tuona päivänä syntyi myös pienenpieni tilkkutyö pienelle ihmistaimelle. Aikaansaannoksestaan ylpeä tekijä yritti epätoivoisesti vangita työn upeat yksityiskohdat ja värit filmille, mutta kuvista tuli toinen toistaan tummempi ja tylsempi.

Olen jo pitkään ihaillut Pikku-Ketun ihania tilkkutöitä. Viimein päätin yrittää itsekin. Tilasin täältä muutaman kangaspalasen ja ryhdyin hommiin. Idean tilkkutyön malliin ja tikkaukseen sain Ashleyn ihanasta syystilkusta.

Malli: oma, idea Ashleylta
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa verho- ja lakanakangasta
Vanu: Eurokankaasta, 150 g
Koko: 90 x 105 cm

Tämä tosiaan on ensimmäinen tilkkutyöni. Paljon oli opittavaa ja ihmeteltävää, mutta Pikku-Ketun loistava ohjeistus auttoi eteenpäin. Täkki tulee toivottavasti palvelemaan pienen ihmisen loikoilualustana. Luna jo kovasti odottaa palloilukaveria ja testasi täkin loikoiluominaisuudet etukäteen.

Kaikkea uutta on jo työn päällä. Kävin mm. tuhlaamassa rahani Menitassa. Myös Marimekosta hommattu sadetakkikangas on odottanut leikkaajaansa jo "muutaman" kuukauden. Ennen isompia projekteja olen taitellut vaahteranlehdistä tällaisia ruusuja Barbron innoittamana.

Blogi sai myös ensimmäisen tunnustuksensa. Kiitos Eeva!

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö: Auringonlasku lapsuudenkodissa Reisjärvellä.
Haju: Äidin vastapaistama pulla.
Tunto: Lunan pehmoiset turpakarvat poskea vasten.
Kuulo: Laineiden liplatus laiturin alla Oulujärvellä.
Maku: Tuore pulla ja lasi kylmää maitoa.

On niin paljon ihania blogeja, etten osaa jättää tätä erityisesti kenellekään. Tämän saa napata täältä kuka vain.

Unisukat äidille

Nämä valmistuivat jokin aika sitten, mutta ovat sittemmin lojuneet sohvan uumenissa odottamassa päättelyä. Sain itseni motivoitua päättelytehtäviin vasta, kun sukkien uuden omistajan nimipäivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Postimies saa huomenna tehtäväkseen kuljettaa sukat äidille, jonka jalkoja ne pääsevät lämmittämään.

Kuva on otettu syksyn viimeisten (?) auringonsäteiden valaisemalla matolla, sopivasti pyjamahousuihin sonnustautuneena. Uskoisin nimittäin sukkien päätyvän äidin uusiksi unisukiksi.

Malli: Pitsisukat, Novita kesä 2008
Lanka: Novita Nalle Aloevera + jojoba
Fiilis: kiva ja helppo malli, vaikken ehkä itselleni näitä tekisikään

Seuraava projekti on jo hyvällä mallilla. Siihen tarvitaan valtava määrä tällaisia:

Vaiheessa

Tällä hetkellä oma elämä tuntuu olevan ihan vaiheessa. Jatkuvaa luomisprosessia, mutta ei vielä mitään näkyviä tuloksia. Toisaalta jännittää, toisaalta harmittaa, että "valmista tuotetta" joutuu odottamaan vielä jonkin aikaa. Yritän muistaa, että tämä matka on tarkoitettu kuljettavaksi, eikä etuilusta tai oikaisemisesta ole mitään hyötyä.

Ja koskapa käsityörintamallakaan ei ole mitään valmista esiteltävää, tässä muutama vaiheessa oleva.

Äidille uudet unisukat aloeveralangasta:

Tulevalle uudelle ihmiselle jotain pientä ja norsuista:

Kukapa ottaisi sitten tästä selvän? Hihatin tai ehkä bolero? Ei oikein innosta, kun lanka on aika pyllystä.

Huomasin viikko sitten, että meillä asuu oikea leijona. Ostettiin uusi pehmoinen matto olohuoneeseen ja siitä saakka sen on vallannut tällainen unikeko. Siinä nukutaan öitä, piehtaroidaan ja venytellään nautinnollisesti. Olen testannut maton itsekin ja mikäs siinä tosiaan on köllötellessä :)

Vihdoin se tunika...

Sainpa tämänkin pois päiväjärjestyksestä. Asiassa auttoi ihana pikkusisko, joka lupautui malliksi. Sisko on tosin minua puolet pienempi, joten tunikasta tuli yllättäen mekko :)

Malli: Vihreä tunika, Moda 3/2009
Lanka: Novitan bambu, noin 300 g
Puikot: 3 ja 3,5
Koko: XS/S

Muutoksia tein jonkin verran. Neuloin tunikan pyörönä aina kainaloihin saakka. Kaula-aukkoon neuloin myös lyhyesti joustinneuletta.

Ehkä tätä neuletta kohtaan syntynyt öklötys katoaa ensi kesään mennessä, jolloin voin kuvitella käyttäväni tätä. Sisko myös tilasi samanlaisen violettina, joten nyt täytyisi vähän ryhdistäytyä neulerintamalla.

Elossa

Huh, mikä kesä. Aina ennen olen nauttinut kesästä suunnattomasti; nukkunut aamusta iltaan laiturilla, syönyt naaman siniseksi mustikoita ja lorvinut avojaloin kotipihan koivikoissa ihmetellen kesän vihreää valoisuutta. Mutta nyt ei. Jotain kummaa on tekeillä. Sama juttu taitaa olla syynä myös siihen, etten saa kuvattua kesäloman alkajaisiksi valmistunutta pitsitunikaa. Ajatuskin siitä oksettaa. Puikkoihin en ole pystynyt koskemaan viikkoihin. Mitä ihmettä?

Ajattelin vain ilmoittaa, että olen elossa. Puikkokammoanikin olen päättänyt pikkuhiljaa lepytellä pienemmillä projekteilla. Työmatkalle mukaan lähti pienet kerät luonnonvalkoista ja limenvihreää Woolia. Ehkä niistä saisi aikaan jotain ihan pikkuruista. Toivon myös, että parin viikon sisään saisin kuvattua sen valmistuneen tunikan, jotta voin sen sitten unohtaa jonnekin kaapin syövereihin. Tällä hetkellä ajatuskin sen päälle pukemisesta ällöttää, vaikka neule onnistui yli odotusten. Niinpä, mitä ihmettä?!

Uusia oppeja

Olen aina kammonnut pitsineuleita. En siksi, ettei ne mielestäni olisi kauniita, vaan koska en ole itse koskaan uskonut osaavani sellaista tehdä. Langankierrot ja pitsineulekaaviot ovat aina näyttäneet hirvittävän hankalilta, hyihyi. Jostain syystä olen rinnastanut pitsineuleet ja niihin liittyvät ohjeet peruskoulun matematiikan tunteihin.

En tiedä, onko ikä tuonut varmuutta vai onko päässä naksahtanut jotain kohdilleen, sillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltaa kokeilla pitsineuletta. Ohjeeksi valitsin mahdollisimman helpon: Novitan lankavyötteestä löytyvän pitsipashminan. Ihmetys oli suuri, kun ei se pitsin neulominen ollutkaan mitenkään ylimaallisen vaikeaa. Pashmina valmistui talviloman aikana jo puolittain, mutta loman jälkeen muut työt ajoivat tärkeysjärjestyksessä sen ohitse ja toinenkin pitsineule on ehtinyt täällä esittelyyn ennen tätä.

Ohje: Pitsipashmina, Novitan lankavyötteestä
Lanka: Novitan Kid Mohair, 170 g
Koko: 45 x 220 cm

Huivilla on kokoa ja näköä. En ole mikään mahdoton pitsihuivien ystävä, mutta tähän voin hyvin kuvitella kääriytyväni talven paukkupakkasilla. Menisi hyvin myös talvijuhlissa lämmikkeenä.

Huh, enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma. Olin varannut lomapuuhaksi Novitan Bambua ja kivan pitsineuletunikan ohjeen (huom. taas pitsiä!), mutta nyt näyttää siltä, että ohjeen koukuttavuuden vuoksi se taitaa valmistua ennen varsinaista loman alkua. Ja psst. Menitassa Bambun poistovärit hintaan 1,95 e!

Samovaari vol. 2

Ihana kesäpäivä Porvoon vanhassa kaupungissa. Sitä oli kiva viettää uudessa mekossa. Kuka muistaa vielä nämä ihanuudet, jotka hamstrasin Marimekon tehtaanmyymälästä? Toisesta tuli mekko lomagarderoobiin ja toisesta nyt tämä ihana kesämekko:

Kangas: Marimekon limenvihreä Samovaari-batisti
Kaava: yhdistelemällä erilaisia ohjeita
Koko: Satun koko :)

Tykkään tosi paljon. Yläosasta tuli kivan napakka ja istuva, alaosa on puolestaan väljä ja vilpoisa. Tämä on varmasti yksi kesän lempparimekoista.

Kuvissa mekko on vähän ryppyinen kuuman auton jäljiltä ja jos huomaatte joitain tahroja, voi niistä syyttää vain ja ainoastaan Brunbergin tehtaanmyymälää...

Sukkasillaan

Pari viikkoa sitten olin työmatkalla Kittilässä, kun akuutti tekemisen puute pääsi yllättämään. Onneksi olin varannut mukaan sukkapuikot ja pari nurkkiin jäänyttä Novita wool neliraita -kerää. Olin ajatellut niistä lapasia tai sormikkaita, mutta kerät itse päättivät, että he tykkäisivät olla mieluummin polvisukkina. Ja minkälaiset polvisukat niistä syntyikään: ihan superhienot ja aivan mainiot hieman koleaan juhannusiltaan.

Kaksi kerää lankaa ei aivan riittänyt varpaisiin saakka, vaan jouduin hieman soveltamaan. Onneksi kaupasta löytyi juuri oikean sävyistä luonnonvalkoista woolia.

Sukkasilla oli kiva tepastella savusaunan portailla ja ihailla vaaleaa kesäyötä juuri tervatussa puuveneessä istuskellen.

Savusaunan tuoksussa on sitä jotain...

Väriterapiaa juhannukseksi

Edit. Blogger oli onnistunut hukkaamaan postauksen kuvat. Ne on ladattu uudelleen, toivotaan, että nyt pysyvät.

Hih, olen niiiiin iloinen ompelemistani verhoista...

... samoin kuin sävysävyyn värjäämistäni tyynyistä. Näistä saa taas virtaa pitkälle syksyyn.

Kangas Marimekon Lumimarja
Tyynyt Pentikin, alunperin luonnonvalkoiset tyynyt värjättiin Dylonin pesukonevärillä, sävy Flamingo Pink.

Säätiedotusten mukaan juhannuksena ei paljon auringossa paistatella, mutta se ei meidän uimamaisteria haittaa. Vesi pärskyen ja häntä vispaten toivotamme kaikille oikein leppoisaa ja turvallista juhannusta! :)

Hihat liekeissä

Alkukesä on sitten ihanaa aikaa; silloin on paljon kivoja juhlia, joissa syödä mahansa täyteen herkkuja. Kyseisenä aikana paistaa yleensä myös aurinko, asia, mikä yllättää IHAN JOKA VUOSI ainakin allekirjoittaneen. Kuten kuvista näkyy, aurinko paistoi ja talven jäljiltä paperinvalkoinen Satu poltti itsensä. "Eihän nyt toukokuussa vielä voi palaa, eikä ainakkaan Oulusa". Joopajoo.

Viikonloppuna vietettiin siis iki-ihanan kummipoikani ristiäisiä aivan upeassa säässä. Kyseisiin juhlallisuuksiin olin neulonut pitsihihattimen, joka sopi satiinimekon pariksi oikeinkin hyvin.

Malli: Pitsikaitalehihatin, Novita kevät 2009
Lanka: Novita Cotton ~250 g, puikot 3,5
Koko: XS

Tästä tuli ihan kiva, vaikka puuvilla löpsähtääkin mulla käytössä tosi nopeasti. Jostain ryhdikkäämmästä langasta olisi voinut tulla paljon kivempi. Nyt kaipaan kipeästi ärhäkkää väriterapiaa, sillä luonnonvalkoisen/beigen neulominen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Seuraavaksi siis jotain ihan muuta.

"Tupakkatakki"

Ei, en ole tupakkaihmisiä, vaikka kerran vuodessa sauhuttelenkin mielelläni kuubalaista sikaria. Silti tässä viimeksi valmistuneessa alpakkatakissa on jotain, joka huutaa upottavia nahkasohvia ja savuista ilmaa. Kyllä, vielä lasi brandyä kiitos.

Malli: Shaalikaulusjakku, Moda 5/2008
Lanka: Drops Alpakka, puikot 2,5
Koko: S

Olen tähän aivan valtavan tyytyväinen; istuvuus on täysi kymppi ja lanka tuntuu ihanan pehmoiselta. Olin niin innokas saamaan takin päälle, että en malttanut tehdä sitä edes ihan valmiiksi asti; vyö ja vyölenkit puuttuvat vieläkin. Noh, teen ne sitten kun ehdin ja muistan, takkia voi onneksi pitää ilman niitäkin. Nyt on niin valtavasti projekteja jonossa, ettei moisiin pikkujuttuihin riitä aikaa millään. Viikossa pitäisi valmistua jotain ihanaa päällepantavaa pikkupojan ristiäisiä varten.