Huh, mikä kesä. Aina ennen olen nauttinut kesästä suunnattomasti; nukkunut aamusta iltaan laiturilla, syönyt naaman siniseksi mustikoita ja lorvinut avojaloin kotipihan koivikoissa ihmetellen kesän vihreää valoisuutta. Mutta nyt ei. Jotain kummaa on tekeillä. Sama juttu taitaa olla syynä myös siihen, etten saa kuvattua kesäloman alkajaisiksi valmistunutta pitsitunikaa. Ajatuskin siitä oksettaa. Puikkoihin en ole pystynyt koskemaan viikkoihin. Mitä ihmettä?
Ajattelin vain ilmoittaa, että olen elossa. Puikkokammoanikin olen päättänyt pikkuhiljaa lepytellä pienemmillä projekteilla. Työmatkalle mukaan lähti pienet kerät luonnonvalkoista ja limenvihreää Woolia. Ehkä niistä saisi aikaan jotain ihan pikkuruista. Toivon myös, että parin viikon sisään saisin kuvattua sen valmistuneen tunikan, jotta voin sen sitten unohtaa jonnekin kaapin syövereihin. Tällä hetkellä ajatuskin sen päälle pukemisesta ällöttää, vaikka neule onnistui yli odotusten. Niinpä, mitä ihmettä?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti