Vanhoja ja uusia ystäviä

Minulla oli pienenä yksi pehmoystävä yli muiden: Urpo Karhuherra. Urpo oli alkujaan löytökarhu; se oli virunut hylättynä äitini työpaikan löytötavarahyllyssä jo vuosia, kunnes äiti päätti pelastaa reppanan ja tuoda sen kotiin. Pesun ja paikkauksen jälkeen Urpo päätyi minun hoidettavakseni ja petikaveriksi. Ja voi miten uskollinen ystävä se olikaan. Monet salaisuudet ja murheet Urpo on kuunnellut vuosien varrella ja on seurannut minua lapsuudenkodistani kauas maailmalle.

Tänä aamuna Urpo sai todistaa myös uuden ystävän syntyä. Jämälangan palasista ja täyteaineista syntyi tämä Jussi Valkonen (kaima asuu elämystavaratalo Kasvihuoneilmiössä).

Jussi syntyi virkkaamalla Novitan Luxus Cotton -langan jämistä. Täytteenä vanua erinäisistä lähteistä, silmät, suu ja nenä sen sijaan ovat ihan uutta muliinilankaa. Jussilla on myös vaaleanpunainen töpöhäntä, mutta sitä hän ei kainona miehenä halunnut kuvattavaksi. Jussi on ainulaatuinen, häneen ei ole ohjetta.

Jussille on suunniteltu erittäin tärkeää tehtävää: hän tulee toimimaan pienen ihmistaimen luottoystävänä ja halikaverina tämän elämän alkumetreillä.

Project LISÄÄ TILAA

Edelllisessä postauksessa mainitsin ohimennen etsineeni jo jonkin aikaa vanhaa liinavaatekaappia, joka ratkaisisi eteisen jatkuvan säilytys- ja tilaongelman. Monia upeita kaappeja löytyikin, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki olivat hieman liian leveitä sille varattuun tilaan. Niin se yksi sopiva meni sivu suun, kun jahkailin vähän liian kauan. Eilen kävimme miehen kanssa Tattarisuon löytötorilla ja sieltä löytyi sitten jotain ihan muuta: ihana vanha tanskalaisvalmisteinen lipasto!

Lipastoa on pidetty todella hyvin, vaikka pieniä käytön jälkiä löytyykin. Tarkoituksena on hioa pinta kevyesti ja pistää uutta maalia pintaan. Sillä käsittelyllä lipastosta tulee kuin uusi. Ihastuin huonekalun siroon muotoon ja ylimmän laatikon kauniiseen avaimeen. Ja katsookaas mitkä upeat hyllypaperit laatikoista löytyivät.

Lipaston päällä on Lilli ontelokuteesta virkatut säilytyskorit. Kuteen tilasin Kauhavan kangas-aitasta, kumpaakin väriä kilon verran. Mallia otin kangasaitan sivuilta löytyvästä ohjeesta, mutta pääosin virkkailin menemään oman pään mukaan.

Koreissa tullaan säilyttämään huiveja, lapasia ja muita tuikitarpeellisia tavaroita. Näitä voisi tehdä lisääkin.

Sydämellistä

Myönnän. Olen jäänyt täydellisesti kiinni huovutukseen. Tämmöisiä sydämiä on nyt syntynyt iso kasa:

Mikäs sen kivempaa, kuin kattella töllöstä idolseja ja huovutella samalla näitä söpöyksiä :) Osa on mennyt huopatossujen koristeeksi ja osasta tekaisin rintaneuloja kiinnittämällä takapuolelle hakaneulan. Ihanan söpöä! :)

Tähän loppuun liitän vielä kuvan vuosia sitten virkkaamastani piposta, jonka löysin uudelleen vaatekaapin inventaarion yhteydessä. Pitihän sitä heti kokeilla lenkillä ja hyvältä tuntui. Enpä olekaan vielä ikinä tehnyt toista näin hyvin päähän passaavaa pipoa. Värikin on mun mielestä erinomainen.