Ihan pinkkinä

Opiskeluaikoina jotenkin tajusin pitäväni vaaleanpunaisesta väristä. Sitä ennen se oli ollut vähän kielletty, liian prinsessamainen tai vain pikkutyttöjen väri. Opiskeluvuosina annoin lopulta itselleni luvan heittäytyä värin pauloihin ja, noh, ylilyönneiltäkään ei varmaan vältytty. Siitä saakka vaaleanpunainen on kuitenkin kuulunut vakivarustuksena lähes kaikkeen mitä teen. Olen omistanut vaaleanpunaisen auton, kännykkäni on ollut vaaleanpunainen samoin kuin myös iso osa kengistäni ja vaatteistani. Viime vuosina olen yrittänyt hieman rajoittaa tuota hullutusta ja kasvaa niin sanotusti aikuiseksi. Mutta miksi ihmeessä? Eihän kaikkien aina tarvitse olla täysin aikuisia. Ja täytyyhän elämässä olla jotain hauskaa ja piristävää. Viime viikonloppuna heittäydyin sitten uudelleen vaaleanpunaisen valtaan ja tässä tulokset.

Ensimmäisenä valmistui lämmin myssy talvipakkasiin (sillä niitähän on vielä tulossa, eikös vain).

Malli: Lina by JokoKnits
Lanka: Sublime Organic Merino Wool (ihana lanka!), noin 75 g
Puikot: 3,5 pyöröt
Fiilis: Ihana malli ja ihana lanka! Tästä tuli kertaheitolla oma lemppari.

Viikonloppuna muistin myös vuosia vaatekaapissa marinoituneen vaaleanpunaisen villapaitani, jota en ollut raaskinut lahjoittaa kirpparille, vaikka en sitä ole enää aikoihin käyttänytkään. Pinta oli edelleen tosi kaunis, hieman huopunut, mutta oikein käyttökelpoinen. Mietin hetken, miten paitaa voisi uudelleenkäyttää ja silloin muistin hyvän ystäväni kehoitukset vaippapöksyjen valmistuksen aloittamiseen. Paita muuntui siis pariksi söpöjä villavaippapöksyjä. Ohjeen löysin täältä. En osaa sanoa millaiset nämä ovat käytössä, mutta ehkä se ensi keväänä selviää ;)

Lauantaina kiertelimme miehen kanssa pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksia tavoitteena löytää vanha, ihana, 50-luvun liinavaatekaappi. Olen etsiskellyt sellaista jo jonkin aikaa, jotta saisimme eteiseen hieman lisää säilytystilaa. Eihän sitä kaappia tietenkään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi jotain ihan muuta: vaaleanpunainen retro pinnasänky! Siellä se kyyhötti hylättynä kaiken tavaran seassa ja selvästi kutsui minua luokseen. Sain pian miehenkin tajuamaan sängyn edut uuteen verrattuna: se on paljon pienempi kuin uudet hehtaarin kokoiset sängyt ja mahtuu siis meidän pieneen asuntoon aivan erinomaisesti. Sänky on myös helposti jatkettavissa. Myönnän, että joudun kunnostushommiin, mutta se ei haittaa. Värikään tuskin jää vaaleanpunaiseksi, sillä joudun ottamaan huomioon sen seikan, ettei maha-asukas vahvoista fiboista huolimatta olekaan tyttöpuolinen...

Lopuksi haluaisin antaa kehuja. Vaikka tykkäänkin tehdä kaiken mahdollisen itse, joudun myöntämään, että jotkut asiat on kuitenkin ihan hyvä jättää ammattilaisille. Halusin vihdoinkin kehystää Malesiasta tuomani panda-kuvat, mutta sopivia kehyksiä ei tuntunut löytyvän mistään. Onneksi huomasin Stockmannin lokakuun kanta-asiakastarjouksen kehystystöistä. Vein kuvat viivana sinne ja olin pudota pyllylleni saadessani taulut takaisin. En ikimaailmassa olisi osannut korostaa kuvissa olevia värejä samalla tavalla. Olen todella tyytyväinen, eikä rahapussikaan huutanut tuskissaan.

Kynttilän hämyssä

Sain äidiltä lahjaksi "Kotilieden ihanat käsityöt" -kirjan. Siinä silmiini osui ihanan vihreä bolero, joka oli pakko saada omaksi. Epäilin jo silmukoita luodessa, että noinkohan tuosta mahtaa tulla sopiva. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa noudatin sokeasti ohjeita, vaikka tekele näytti siltä, että sinne mahtuisi meidän koko perhe. Boleron valmistuttua harmistus oli hirvittävä kun oli vihdoin myönnettävä, että siitä tosiaan tuli ihan liian iso. Jälleen kerran jouduin mielessäni manailemaan puuttuvien mallitilkkujen perään.

Kastelun ja asettelun jälkeen neule kutistui ehkä hieman, mutta on silti minun makuuni aivan liian suuri. Siksi uskoisinkin sen päätyvän pukinkonttiin ja sitä kautta lämmittämään sohvaneuleena äityliiniä.

Malli: Vihreä bolero kirjasta "Kotilieden ihanat käsityöt"
Koko: S (muka)
Lanka: Sandnes Kitten Mohair, vajaa 200 g
Puikot: 4 ja 3,5
Edit: Neuloin hihat sileää pitsineuleen sijasta
Fiilis: Harmitus muuten ihanan neuleen osottauduttua liian suureksi (oma moka, myönnän)

Ihana marraskuu. Neuleharmituksesta toipuu parhaiten sytyttelemällä kynttilöitä ja juomalla laseittain kuumaa tummaa glögiä. Joulu saa tulla.

Mitä yhteistä on koiraihmisellä ja käsityöihmisellä?

No Sincon Pienet huopahauvat tietenkin. Kokoonnuimme tänään koirakavereiden kanssa neulahuovuttamaan labbiksia ja flättejä. Pöytä pursusi erivärisiä villoja, neuloja ja tietenkin herkkuja. Kovin paljon valmista ei saatu, joten urakka jatkuu ensi viikonloppuna. Mutta mikä tärkeintä: hauskaa oli sekä emännillä että koiruuksilla :)

Valmiita tuotoksia nähdään täällä ehkä viikon päästä. Stay tuned.