Välipalatöitä

Juup, ei mitään uutta täällä tänään. Neuletakin valmistumisen jälkeen olen pitänyt vähän taukoa. En silti ole ollut täysin toimettomana, en sentään. Puikoilla on heilunut sekä huopasta että jäänsinistä kid mohairia. Niistä lisää tuonnempana. Ensin täytyy hehkuttaa, että vihdoinkin sain käsiini Debbie Stollerin uusimman opuksen: Son of Stitch'n Bitch. Siinä silmiini osui heti ensimmäisenä kannessa oleva kaulahuivi, tämä:

Huivin jujuna on kaksipuoleisuus, eli vihreä on toisella puolella musta ja päinvastoin. Mieheke tulee saamaan tällaisen omaksi halusi tai ei, ja halusihan se :)

Kaksipuoleista neulepintaa oli sitten heti pakko päästä harjoittelemaan. Puikoille hyppäsi siis jo edellä mainittu huopanen.

Tässä valmistuu jälleen uudet huopatossut, tällä kertaa ihan mulle vain :) Tossut ovat päältä pinkit ja sisältä harmaat. Olisin siis ilman tätä tekniikkaa joutunut neulomaan kahdet eri väriset tossut ja huovuttamaan ne sitten päällekkäin. Kaksipuoleisena neuleena molemmat tossut valmistuvat samalla kertaa. Aika hidasta, mutta kätevää.

Valmiita tossuja ei esitellä tällä kertaa, sillä mulle kävi vanhanaikaisesti ja lanka pääsi loppumaan kesken kaiken. Ehkä ensi kerralla sitten..

Ja vielä yksi tiedotusluonteinen asia: Satumaan omat labelit ovat saapuneet! Näillä viimeistellään tästä lähtien kaikki pajasta lähtevät tuotteet. Ihqua! ;) Labelit tulivat täältä.

Lumimyrskyn aikaan

Lunta saatiin vihdoin tänne eteläänkin. Ja oikein myrskyn kera. Nyt onkin hyvä hetki esitellä jälleen valmistuneita töitä, kun ulos ei ole asiaa oven eteen tuiskunneen lumikinoksen vuoksi. Ollaan siis käytännöllisesti lumen saartamina. Aika jännää :)

Nämä tossut valmistuivat äidille joululahjaksi. Kokokin on vihdoin oikea. Olen testannut tossuja tepastelemalla näillä aamuisin ja tuntuvat todella ihanilta paleleviin jalkoihin. Haluan samanlaiset!

Olen vihjaillut täällä työn alla olevasta neuletakista. Töttöröö. Täten julistan takin olevan valmis. Ja vaikka työtä aloittaessa mulla ei ollutkaan mitään ohjeita tai edes suurempaa visiota miltä takki tulisi valmiina näyttämään, täytyy vain ihmetellä miten hyvä siitä lopulta tuli.

Lankana on Novita Tennesee ja puikkoina 2,5 milliset. Edessä on pieni palmikkoyksityiskohta, takki suljetaan hakasilla ja hihat ovat aavistuksen verran puhvit. Tykkään.

Lopuksi vielä kuva meidän koiruudesta lumimyrskyn keskeltä. Antaa tulla vaan lunta, uudessa takissa ei palele yhtään!

Nyt kun ulkoilut on ulkoiltu ja aikaansaannokset esitelty, voidaan hyvillä mielin sytyttää kynttilät, kääriytyä sohvan nurkkaan hörppimään glögiä ja aloittelemaan jotain uutta ihanaa projektia. Hörps! Pitäkää itsenne lämpiminä!

Sydämellistä

Myönnän. Olen jäänyt täydellisesti kiinni huovutukseen. Tämmöisiä sydämiä on nyt syntynyt iso kasa:

Mikäs sen kivempaa, kuin kattella töllöstä idolseja ja huovutella samalla näitä söpöyksiä :) Osa on mennyt huopatossujen koristeeksi ja osasta tekaisin rintaneuloja kiinnittämällä takapuolelle hakaneulan. Ihanan söpöä! :)

Tähän loppuun liitän vielä kuvan vuosia sitten virkkaamastani piposta, jonka löysin uudelleen vaatekaapin inventaarion yhteydessä. Pitihän sitä heti kokeilla lenkillä ja hyvältä tuntui. Enpä olekaan vielä ikinä tehnyt toista näin hyvin päähän passaavaa pipoa. Värikin on mun mielestä erinomainen.

Lunan uudet vaatteet

Kamala, mitä rapakelejä on viime aikoina piisannut. Eevan esimerkin innostamana päätin siis ommella meidän koiruudelle sadetakin, jottei ihan joka pissalenkin jälkeen tarvitsisi kuivata koko otusta. Tein siis ekskursion lähimpään eurokankaaseen toiveena löytää jotain ihanan söpöä sadetakkikangasta. Noh, lievä pettymys, kun ainoa sadetakkikankaaksi sopiva rätti olikin maastokuvioista. Pienen tuumaustauon jälkeen päätin kuitenkin ostaa kyseistä kangasta ja räpeltää siitä vaikka koekappaleen. Vuoreen ja joustavaan kaulukseen käytin vihreää trikoota. Tämmöinen siitä tuli:

Ja heti päästiin testaamaan uutta asua tositoimissa. "Tässä takissahan voi kaivaakin"!

Jottei sadetakista tullut liian poikamaista, päätettiin Lunan kanssa koristella se sydämenmallisilla heijastimilla. Jos katsoo tarkkaan, huomaa, etta takaosa lerpattaa kummallisesti. Käytössä se meinasi myös valahtaa jommalle kummalle puolelle. Täytyy siis tehdä uusi ekskursio kangaskauppaan ja ostaa kuminauhaa, jotta takaosaan saadaan joustavat lenkit, joista jalat voi pistää läpi. Sitten luulisi ainakin pysyvän paikoillaan. Ihan hyvä tästä ensimmäisestä versiosta tuli ja loppujen lopuksi, mikä kuosi sopisikaan paremmin meidän wannabe metsästyskoiralle kuin camo? Mutta minkähän takia saatiin Lunan kanssa huvittuneita katseita, kun ulkona rymyttiin?

Edit. Kuvat vaihdettu parempiin.

Huopikkaat, huopikkaat...

Siis IIK! Vähänkö on söpöt! :) Näistä tulikin ihan hyvät, vaikka välillä olin jo heittää rukkaset nurkkaan epätoivosta. Pesukoneessa töppöset tosiaan huopuivat ihan omituisen mallisiksi. Onneksi selasin Ihan itse -nettisivuja ohjeiden toivossa ja sieltähän se apu jälleen kerran löytyi. Huovutus-ketjun ohjeiden mukaisesti kastelin tossut välillä kuumaan ja välillä kylmään veteen ja siinä ohella hakkasin ja läiskin niitä niin armottomasti (kävi hyvin terapiasta). Ja kas, ei aikaakaan kun mulla oli käsissä mitä söpöimmät ja pikkuruisimmat tossut. Tässä yhteydessä voisi painottaa sanaa pikkuruisimmat; innostuin nimittäin touhusta niin kovasti, että tossut huopuivat vähän liikaakin. Eihän noista ole enää äidin jalkaan eli lahjoitettakoon ne jälleen pikkusiskolle. Koristeeksi huovutin käsin punaiset sydämet: ovat aika söpöt, vaikka itse sanonkin.

Ja kun alkuun oli päästy, syntyi samanlaiset tossut myös iskälle. Jälleen jouduin käyttämään hieman käsivoimia näiden huovuttamiseen, mutta lopputulos onkin sitten lähes täydellinen. Luotan siihen, että kaikilla miehillä on samankokoiset jalat, joten tossujen venytyksestä vastasi täällä meillä asusteleva miehenköriläs.

Pitsiä ja muita ihanuuksia

Lankavarastoani penkoessani löysin todellisen aarteen: tämän pitsin virkkasin joskus yläasteella äidin ohjeiden avulla. Tarkoituksena oli reunustaa kaksi pyyhettä tällä pitsillä sitten joskus, kun asuisin omassa kodissa. Olin unohtanut pitsit kokonaan. Ovat kyllä nykyiseen makuuni melkoisen prinsessamaiset ja hempeät, mutta päätin, että täytyyhän noiden päästä esille vihdoinkin. Ei muuta kuin pyyhkeitä ostamaan :)

Viime perjantaina eksyin jälleen kerran Novitan tehtaanmyymälään (on todella vaarallista asua vajaan kilometrin päässä tuosta paikasta). Sieltä mukaan lähti välttämättömien Tennesee-kerien lisäksi alessa olleet neljä kerää ihanan vihreää Kid Mohairia. Jossain vaiheessa siitä syntyy vyötteessä olevan ohjeen mukainen pitsihuivi. Ja jotta sain pussin täyteen lankaa, ostin vielä pussitavarana harmaata huopasta; 400 g maksoi vaivaiset 6 euroa. Kuka voisi ohittaa tuollaisen mahdollisuuden?

Viikko sitten Marimekon ystävämyynneistä
bongasin tätä ihanaa kangasta: limenvihreää Samovaari-batistia. Viime kesänä kuolasin tästä tehtyjen mekkojen perään, mutta sitten kun olisin ollut ostamassa sellaisen itselleni, olivat kaikki sopivat koot menneet. Eikä tätä tietenkään ollut myynnissä metritavarana, koska kyseessä oli vain vaatetukseen tehty kangas. Mutta kuinka ollakaan, Herttoniemen tehtaanmyymälästä bongasin tätä ja hintakin oli vain naurettavat 6 euroa metriltä. Tämän lisäksi kotiin lähti samaa kangasta vaaleansinisenä. Näistä tulee syntymään ihania mekkoja (sitten joskus).