maanantai 31. elokuuta 2009

Vihdoin se tunika...

Sainpa tämänkin pois päiväjärjestyksestä. Asiassa auttoi ihana pikkusisko, joka lupautui malliksi. Sisko on tosin minua puolet pienempi, joten tunikasta tuli yllättäen mekko :)




Malli: Vihreä tunika, Moda 3/2009
Lanka: Novitan bambu, noin 300 g
Puikot: 3 ja 3,5
Koko: XS/S



Muutoksia tein jonkin verran. Neuloin tunikan pyörönä aina kainaloihin saakka. Kaula-aukkoon neuloin myös lyhyesti joustinneuletta.

Ehkä tätä neuletta kohtaan syntynyt öklötys katoaa ensi kesään mennessä, jolloin voin kuvitella käyttäväni tätä. Sisko myös tilasi samanlaisen violettina, joten nyt täytyisi vähän ryhdistäytyä neulerintamalla.

maanantai 17. elokuuta 2009

Elossa

Huh, mikä kesä. Aina ennen olen nauttinut kesästä suunnattomasti; nukkunut aamusta iltaan laiturilla, syönyt naaman siniseksi mustikoita ja lorvinut avojaloin kotipihan koivikoissa ihmetellen kesän vihreää valoisuutta. Mutta nyt ei. Jotain kummaa on tekeillä. Sama juttu taitaa olla syynä myös siihen, etten saa kuvattua kesäloman alkajaisiksi valmistunutta pitsitunikaa. Ajatuskin siitä oksettaa. Puikkoihin en ole pystynyt koskemaan viikkoihin. Mitä ihmettä?

Ajattelin vain ilmoittaa, että olen elossa. Puikkokammoanikin olen päättänyt pikkuhiljaa lepytellä pienemmillä projekteilla. Työmatkalle mukaan lähti pienet kerät luonnonvalkoista ja limenvihreää Woolia. Ehkä niistä saisi aikaan jotain ihan pikkuruista. Toivon myös, että parin viikon sisään saisin kuvattua sen valmistuneen tunikan, jotta voin sen sitten unohtaa jonnekin kaapin syövereihin. Tällä hetkellä ajatuskin sen päälle pukemisesta ällöttää, vaikka neule onnistui yli odotusten. Niinpä, mitä ihmettä?!

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Uusia oppeja

Olen aina kammonnut pitsineuleita. En siksi, ettei ne mielestäni olisi kauniita, vaan koska en ole itse koskaan uskonut osaavani sellaista tehdä. Langankierrot ja pitsineulekaaviot ovat aina näyttäneet hirvittävän hankalilta, hyihyi. Jostain syystä olen rinnastanut pitsineuleet ja niihin liittyvät ohjeet peruskoulun matematiikan tunteihin.

En tiedä, onko ikä tuonut varmuutta vai onko päässä naksahtanut jotain kohdilleen, sillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltaa kokeilla pitsineuletta. Ohjeeksi valitsin mahdollisimman helpon: Novitan lankavyötteestä löytyvän pitsipashminan. Ihmetys oli suuri, kun ei se pitsin neulominen ollutkaan mitenkään ylimaallisen vaikeaa. Pashmina valmistui talviloman aikana jo puolittain, mutta loman jälkeen muut työt ajoivat tärkeysjärjestyksessä sen ohitse ja toinenkin pitsineule on ehtinyt täällä esittelyyn ennen tätä.


Ohje: Pitsipashmina, Novitan lankavyötteestä
Lanka: Novitan Kid Mohair, 170 g
Koko: 45 x 220 cm



Huivilla on kokoa ja näköä. En ole mikään mahdoton pitsihuivien ystävä, mutta tähän voin hyvin kuvitella kääriytyväni talven paukkupakkasilla. Menisi hyvin myös talvijuhlissa lämmikkeenä.

Huh, enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma. Olin varannut lomapuuhaksi Novitan Bambua ja kivan pitsineuletunikan ohjeen (huom. taas pitsiä!), mutta nyt näyttää siltä, että ohjeen koukuttavuuden vuoksi se taitaa valmistua ennen varsinaista loman alkua. Ja psst. Menitassa Bambun poistovärit hintaan 1,95 e!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Samovaari vol. 2

Ihana kesäpäivä Porvoon vanhassa kaupungissa. Sitä oli kiva viettää uudessa mekossa. Kuka muistaa vielä nämä ihanuudet, jotka hamstrasin Marimekon tehtaanmyymälästä? Toisesta tuli mekko lomagarderoobiin ja toisesta nyt tämä ihana kesämekko:



Kangas: Marimekon limenvihreä Samovaari-batisti
Kaava: yhdistelemällä erilaisia ohjeita
Koko: Satun koko :)



Tykkään tosi paljon. Yläosasta tuli kivan napakka ja istuva, alaosa on puolestaan väljä ja vilpoisa. Tämä on varmasti yksi kesän lempparimekoista.



Kuvissa mekko on vähän ryppyinen kuuman auton jäljiltä ja jos huomaatte joitain tahroja, voi niistä syyttää vain ja ainoastaan Brunbergin tehtaanmyymälää...

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Sukkasillaan

Pari viikkoa sitten olin työmatkalla Kittilässä, kun akuutti tekemisen puute pääsi yllättämään. Onneksi olin varannut mukaan sukkapuikot ja pari nurkkiin jäänyttä Novita wool neliraita -kerää. Olin ajatellut niistä lapasia tai sormikkaita, mutta kerät itse päättivät, että he tykkäisivät olla mieluummin polvisukkina. Ja minkälaiset polvisukat niistä syntyikään: ihan superhienot ja aivan mainiot hieman koleaan juhannusiltaan.

Kaksi kerää lankaa ei aivan riittänyt varpaisiin saakka, vaan jouduin hieman soveltamaan. Onneksi kaupasta löytyi juuri oikean sävyistä luonnonvalkoista woolia.






Sukkasilla oli kiva tepastella savusaunan portailla ja ihailla vaaleaa kesäyötä juuri tervatussa puuveneessä istuskellen.



Savusaunan tuoksussa on sitä jotain...