Kone kuumana

Olipa kerran hyvin synkkä ja sateinen syyspäivä. Tuona päivänä syntyi myös pienenpieni tilkkutyö pienelle ihmistaimelle. Aikaansaannoksestaan ylpeä tekijä yritti epätoivoisesti vangita työn upeat yksityiskohdat ja värit filmille, mutta kuvista tuli toinen toistaan tummempi ja tylsempi.

Olen jo pitkään ihaillut Pikku-Ketun ihania tilkkutöitä. Viimein päätin yrittää itsekin. Tilasin täältä muutaman kangaspalasen ja ryhdyin hommiin. Idean tilkkutyön malliin ja tikkaukseen sain Ashleyn ihanasta syystilkusta.

Malli: oma, idea Ashleylta
Kankaat: Freshcut by Heather Bailey & Wildwood by Erin McMorris, lisäksi vanhaa verho- ja lakanakangasta
Vanu: Eurokankaasta, 150 g
Koko: 90 x 105 cm

Tämä tosiaan on ensimmäinen tilkkutyöni. Paljon oli opittavaa ja ihmeteltävää, mutta Pikku-Ketun loistava ohjeistus auttoi eteenpäin. Täkki tulee toivottavasti palvelemaan pienen ihmisen loikoilualustana. Luna jo kovasti odottaa palloilukaveria ja testasi täkin loikoiluominaisuudet etukäteen.

Kaikkea uutta on jo työn päällä. Kävin mm. tuhlaamassa rahani Menitassa. Myös Marimekosta hommattu sadetakkikangas on odottanut leikkaajaansa jo "muutaman" kuukauden. Ennen isompia projekteja olen taitellut vaahteranlehdistä tällaisia ruusuja Barbron innoittamana.

Blogi sai myös ensimmäisen tunnustuksensa. Kiitos Eeva!

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö: Auringonlasku lapsuudenkodissa Reisjärvellä.
Haju: Äidin vastapaistama pulla.
Tunto: Lunan pehmoiset turpakarvat poskea vasten.
Kuulo: Laineiden liplatus laiturin alla Oulujärvellä.
Maku: Tuore pulla ja lasi kylmää maitoa.

On niin paljon ihania blogeja, etten osaa jättää tätä erityisesti kenellekään. Tämän saa napata täältä kuka vain.

Unisukat äidille

Nämä valmistuivat jokin aika sitten, mutta ovat sittemmin lojuneet sohvan uumenissa odottamassa päättelyä. Sain itseni motivoitua päättelytehtäviin vasta, kun sukkien uuden omistajan nimipäivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Postimies saa huomenna tehtäväkseen kuljettaa sukat äidille, jonka jalkoja ne pääsevät lämmittämään.

Kuva on otettu syksyn viimeisten (?) auringonsäteiden valaisemalla matolla, sopivasti pyjamahousuihin sonnustautuneena. Uskoisin nimittäin sukkien päätyvän äidin uusiksi unisukiksi.

Malli: Pitsisukat, Novita kesä 2008
Lanka: Novita Nalle Aloevera + jojoba
Fiilis: kiva ja helppo malli, vaikken ehkä itselleni näitä tekisikään

Seuraava projekti on jo hyvällä mallilla. Siihen tarvitaan valtava määrä tällaisia:

Vaiheessa

Tällä hetkellä oma elämä tuntuu olevan ihan vaiheessa. Jatkuvaa luomisprosessia, mutta ei vielä mitään näkyviä tuloksia. Toisaalta jännittää, toisaalta harmittaa, että "valmista tuotetta" joutuu odottamaan vielä jonkin aikaa. Yritän muistaa, että tämä matka on tarkoitettu kuljettavaksi, eikä etuilusta tai oikaisemisesta ole mitään hyötyä.

Ja koskapa käsityörintamallakaan ei ole mitään valmista esiteltävää, tässä muutama vaiheessa oleva.

Äidille uudet unisukat aloeveralangasta:

Tulevalle uudelle ihmiselle jotain pientä ja norsuista:

Kukapa ottaisi sitten tästä selvän? Hihatin tai ehkä bolero? Ei oikein innosta, kun lanka on aika pyllystä.

Huomasin viikko sitten, että meillä asuu oikea leijona. Ostettiin uusi pehmoinen matto olohuoneeseen ja siitä saakka sen on vallannut tällainen unikeko. Siinä nukutaan öitä, piehtaroidaan ja venytellään nautinnollisesti. Olen testannut maton itsekin ja mikäs siinä tosiaan on köllötellessä :)

Vihdoin se tunika...

Sainpa tämänkin pois päiväjärjestyksestä. Asiassa auttoi ihana pikkusisko, joka lupautui malliksi. Sisko on tosin minua puolet pienempi, joten tunikasta tuli yllättäen mekko :)

Malli: Vihreä tunika, Moda 3/2009
Lanka: Novitan bambu, noin 300 g
Puikot: 3 ja 3,5
Koko: XS/S

Muutoksia tein jonkin verran. Neuloin tunikan pyörönä aina kainaloihin saakka. Kaula-aukkoon neuloin myös lyhyesti joustinneuletta.

Ehkä tätä neuletta kohtaan syntynyt öklötys katoaa ensi kesään mennessä, jolloin voin kuvitella käyttäväni tätä. Sisko myös tilasi samanlaisen violettina, joten nyt täytyisi vähän ryhdistäytyä neulerintamalla.

Elossa

Huh, mikä kesä. Aina ennen olen nauttinut kesästä suunnattomasti; nukkunut aamusta iltaan laiturilla, syönyt naaman siniseksi mustikoita ja lorvinut avojaloin kotipihan koivikoissa ihmetellen kesän vihreää valoisuutta. Mutta nyt ei. Jotain kummaa on tekeillä. Sama juttu taitaa olla syynä myös siihen, etten saa kuvattua kesäloman alkajaisiksi valmistunutta pitsitunikaa. Ajatuskin siitä oksettaa. Puikkoihin en ole pystynyt koskemaan viikkoihin. Mitä ihmettä?

Ajattelin vain ilmoittaa, että olen elossa. Puikkokammoanikin olen päättänyt pikkuhiljaa lepytellä pienemmillä projekteilla. Työmatkalle mukaan lähti pienet kerät luonnonvalkoista ja limenvihreää Woolia. Ehkä niistä saisi aikaan jotain ihan pikkuruista. Toivon myös, että parin viikon sisään saisin kuvattua sen valmistuneen tunikan, jotta voin sen sitten unohtaa jonnekin kaapin syövereihin. Tällä hetkellä ajatuskin sen päälle pukemisesta ällöttää, vaikka neule onnistui yli odotusten. Niinpä, mitä ihmettä?!