Uusia tuulia

Hei, me muutettiin. Uudet tuulet puhaltavat nyt täälllä. Tervetuloa vieraisille.

Katsaus valmistuneisiin töihin ja sitten tauolle

Tähän kesään on mahtunut yhtä jos toista puuhaa, vähäisimpänä niistä ei varmaan ole muutto entiselle opiskelupaikkakunnalle miehen uuden työn vuoksi. Oli hieman haikeaa jättää Helsingin hulina taakse, mutta toisaalta pienempi kaupunki tarjoaa paremmat mahdollisuudet väljempään asumiseen. Harrastuksiinkin tuntuu mahtuvan helpommin kuin pääkaupunkiseudulla.

Elämä tuntuu rauhoittuneen todenteolla kolmen viikon takaisen muuton jälkeen. Välillä olen jopa joutunut miettimään, mihin sitä seuraavaksi ryhtyisi. Yksinäistäkin elämä välillä meinaa olla, melkein kaikki ystävät kun jäivät Helsinkiin. Olen kuitenkin ihan varma, että päivät vilkastuvat syksyn ja kotiutumisen myötä ihan ennalleen.

Valmistuneita töitä on jäänyt esittelemättä melkoinen joukko. Tämäkin duffeli valmistui jo alkukesästä. Tarkoituksena oli tehdä Papuselle takki viileisiin kesäiltoihin, mutta niitä ei sitten juuri ollutkaan koko kesänä. Onneksi Suuren käsityölehden mitoitukset ovat niin väljiä, että takki mahtuu oikein hyvin vieläkin.


Malli: Vauvan duffeli, SK 8/97
Kangas: Marimekin pörriäinen-trikoo ja Eurokankaan polarfleece
Koko: noin 62


Kesällä tuli neulottua yhdet villavaippahousutkin. Halusin housuihin jonkun jujun, joten sileän neuleen sijasta neuloin helmineuletta.

Malli: Titityyn villavaippahousut
Lanka: BC Garnin Semilla, noin 50 g
Koko: M


Viime aikoina ompelukone on surissut isompia vaippoja Papuselle. Materiaaliksi pääsivät muuttoinventaariossa poisheitettäviksi valikoituneet miehen t-paidat. Niistä tuli oikein persoonallisen näköisiä. Aplikoitu Haisuli pelastettiin roskiin joutuneista boksereista. Sisäpintana vaipoissa on uutta joustofroteeta tai mikrofleeceä Eurokankaasta.


Vaippoja on ommeltu uusistakin materiaaleista, tässä kuvassa Myllymuksujen luomubambufroteesta. Ompelematta ovat vielä Sampsukasta tilatut pul-kankaat. Kaikissa näissä vaipoissa on käytetty mummujen kaavaa.



Kone jatkaa täällä surisemistaan ja puikotkin kaivetaan pian esille. Tämä blogi jää kuitenkin tauolle. Kuinka pitkäksi aikaa, sitä en osaa sanoa. Ehkä innostus töiden kuvaamiseen ja julkaisemiseen iskee uudelleen jo viikon päästä, ehkä vasta vuoden päästä tai sitten innostus jää kokonaan tulematta. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että seuraavat työt liittyvät näihin ihaniin kirjoihin, jotka hankin ihan omiksi:


Ja tätä ihanaa Murun neulosta on myös kaapissa odottamassa.

Näkemiin :)

Tyttöjuttuja

Meidän koiraneidillä on taas SE aika vuodesta. Lunan hellyydenkipeys on suunnaton ja mieleen ovat hiipineet haaveet pienistä koiravauvoista. Tämä aika asettaa haasteita myös muille perheenjäsenille, ei vähäisimpänä se seikka, että Luna kuluttaa kolmen viikon aikana siteitä saman verran kuin isompikin nainen.

Kun tuli aika ommella jälleen kerran uudet juoksuhousut, mietin, miksi meidän perheessä kaikki muut paitsi Luna kestoilevat. Asiaan piti saada muutos pikaisesti. Kehittelin siis Lunalle kestositeillä toimivat pöksyt. Tältä ne näyttävät jalassa:


... ja tältä näyttävät tarroilla toimivat siteet:


Mallin juoksuhousuihin otin vanhoista ja meillä hyvin toimineista kaupan housuista. Sisäpuolelle ompelin tarranauhaa. Irrotettavat ja pestävät siteet ompelin joustofroteesta ja pul-kankaasta. Siteen kummassakin päässä on tarranauhaa kiinnittämistä varten.

Sain Käsityöperhoselta ihanan tunnustuksen. Kiitos :)

Tervetuloa syksy!

Voi, mikä kesä! Upea, pitkä ja kuuma. Ihan muistuivat lapsuuden kesät mieleen. Noin upean kesän jälkeen syksykin saa tulla hyvillä mielin. Nyt on aika palata normaaliin rytmiin ja aktivoitua harrastustenkin saralla. Haaveissa olis aloittaa myös jotain uutta, niin kuin aina syksyn tullen.

Tämän raskausaikana aloitetun neuletakin viimeistelin alkukesästä. Kuvat otettiin muuten yhtenä kesän kuumimmista päivistä, asteita +34. Ei muuten ollut yhtään kuuma tuossa takissa, heh.



Malli: oma
Lanka: Drops Merino extra fine, omenanvihreä
Napit: Menita Outlet

Vaipatusta

Viime aikoina iso osa ajasta on liittynyt jollain tavalla näihin; niitä vaihdetaan jatkuvasti, niitä pestään, asetellaan kuivumaan ja niitä myös ajoittain ommellaan lisää. Siis vaippoja. Ja koska olen näin tiiviissä suhteessa niiden kanssa, olen huomannut, ettei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisia vaipat ovat. Kokeilemalla olen löytänyt omat suosikkini, joita tulee käytettyä enemmän kuin muita vaippoja. Tällä hetkellä suosikkina ovat sisävaipat, joita käytetään yhdessä ohuen muumi-kuorivaipan kanssa.

Lisäksi olen löytänyt itsestäni vaippaesteetikon. Aluksi ajattelin, että on yhdentekevää miltä vaipat näyttävät, sillä eihän niitä näe juuri koskaan. Väärin. On hyvin tärkeää, että vaipat ovat kauniita ja iloisen värisiä. Olen huomannut, että alitajuisesti käytän enemmän juuri niitä hauskoja vaippoja, kun taas muut hautautuvat vaippapinon alimmaiseksi. Värikkäät vaipat piristävät päivää sekä niitä vaihtaessa että pestessä.

Viimeksi surauttelin äidin saumurilla näpsyvaippoja joustofroteesta ja bambu-hamppufleecestä. Mallia otin meillä hyvin toimineista imse vimsen flanellivaipoista. Norsufrotee ja bambuhamppufleece Myllymuksuilta, sisäpintana oleva sininen joustofrotee Eurokankaan palalaarista.




Seuraavaksi jotain muuta kuin vaippoja. Valmista on vaikka millä mitalla :)

Mekkoja iloon ja suruun

Meillä on viime aikoina ollut sekä iloisia että surullisia juhlia. Eilinen oli iloa täynnä, kun Papunen sai vihdoin oikean nimen. Päivä oli lämmin ja kaunis ja merinovillainen kastepuku meinasi olla välillä vähän liian kuuma.


Malli: Novitan muksuekstra 2008
Lanka: Grignasco Flavia Baby, 400 g
Muuta: Helminapit Menitasta, satiininauha Eurokankaasta
Modausta: Mekko neulottu hihattomana versiona

Viikko sitten kokoonnuttiin surullisissa merkeissä, kun saattelimme vaarini viimeiselle matkalleen. Hän oli kovasti odottanut tapaavansa Papusen, mutta myöhästyimme parilla päivällä. Hautajaisiin neuloin Papulle sinisen liivihameen.


Malli: Vauvan mekko, Moda 1/2010
Lanka: purkulanka (Novita wool), n. 100 g
Muuta: nallenapit Stockmannilta, satiinilanka Eurokankaasta
Modausta: neulottu hihattomana ja helma ylhäältä alaspäin

Ai niin, Papusen nimeksi tuli siis:

Uusi rytmi

Papusen myötä kaikki tutut päivärytmit ovat heittäneet häränpyllyä. Aamuisin nukutaan neidin kanssa lähelle puolta päivää ja iltaisin valvotaan seurustellen pitkälle yöhön saakka. Näiden välinen aika täyttyy päiväunista, ruokailusta ja pyllynpesusta. Ja pyykinpesusta, jota kestovaippailun myötä on ihan valtavasti. Mutta kaikki tämä tuntuu just siltä, mitä tällä hetkellä haluaakin tehdä. Käsitöille tosin ei ole löytynyt vielä omaa aikaa, mutta eiköhän niidenkin aika vielä tule.

Viime aikoina meillä on käynyt valtavasti vieraita. Pääsiäisen vieraille leivoimme iki-ihanan key lime pien...


...ja pupukeksejä Elämä makeaksi -blogin ohjeella.


Ennen Papusen syntymää aloitettu neuletakki valmistuu pikkuhiljaa. Lanka on ihanaa ja jostain vanhasta ohjeesta kaapattu pintaneule nopeaa neulottavaa.

Papu

Neiti Jäärä suvaitsi sitten vihdoin syntyä raskausviikolla 41+6. Tätä pakkausta kannatti kyllä odottaakin. Sekä isä että äiti ovat ihan myytyjä.

Papusen strategiset mitat ovat 3666 g ja 51 cm. Ihana topakka tyttö, joka isänsä mielestä kohta jo puhuu ja ryömii :) Luna-koira on ottanut uuden perheenjäsenen vastaan rauhallisen varovaisesti. Tänä aamuna pääsin kuitenkin todistamaan näiden kahden hellyttävän aamuhetken, kun Luna kiiruhti sitterissä istuvan Papun luo pikku vinkaisusta ja rauhoitteli toisen pesemällä tämän varpaat. Meidän perheellä siis kaikki hyvin.

En malta odottaa, että pääsen pian ompelemaan tytölle kesämekkoja ja muita ihanuuksia.

Kaikki valmiina

Täällä olisi kaikki nyt valmiina. Pesä pikkuiselle:


Kierrätyskeskuksesta löytynyt ihana pinkki pinnasänky hiottiin ja maalattiin hennosti sävytetyllä valkoisella. Uudinverhon ompelin itse. Sängyn yläpuolella roikkuu huovutetuista koirahauvoista tehty mobile.



Ameriikoista tilatuista flanelleista ja Eurokankaan vanusta syntyi reunapehmuste pinnasänkyyn. Tämä otetaan käyttöön, kun Papu on tarpeeksi iso siirtymään äitiyspakkauksen laatikosta oikeaan sänkyyn. Flanellit ovat Valori Wellsin.


Langan lopuista syntyi vielä parit villahousut villapöpien ohjeella. Pinkeissä Novitan huopanen, valkoisissa Kauhavan Kangasaitan hahtuva.


Kastemekkokin valmistui. Se on vielä kostuttamatta ja muotoilematta, mutta ihanalta se näyttää silti. Eikä aikaakaan mennyt ihan hirveästi, sillä ohje oli hyvä ja helppo. Mekon tein hiattomana versiona, sillä ajattelin merinovillaisen kokomekon olevan liian kuuma; alla kun pidetään kuitenkin valkoista bodya. Mekon kaveriksi valmistuu näillä näppäimillä myssy ja tossut. Toivottavasti saan tänne pian kuvia mekosta käyttäjänsä yllä.


Raskausviikkoja on nyt kasassa kunnioitettavat 41+1, eikä kaveri vieläkään ole antanut merkkejä poistumisestaan. Äidin pinna hieman kireällä ja kaikki to do -listalla olleet asiat tehty. Mitähän sitä sitten keksisi...

Messutuliaisia

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingin Wanhassa Satamassa perinteiset Kädentaito-messut. Sinnehän oli pakko päästä ja onneksi sain houkuteltua ystävän mukaan. Mukaan tarttui kaikkea ihanaa:

- ihana pupulakki vastasyntyneen kokoa by Sametti Sydän
- keraamisia nallenappeja (www.poppeli.fi)
- lankaa, Shoppel Wollen Reggae print ja BC Garnin Semilla Titityyltä
- eläinaihesia tilkkuja (en enää muista mistä nämä ostin)

Vilautan tässä yhteydessä myös puikoilla olevaa työtä, kastemekkoa. Se syntyy Grinascon valkoisesta merinovillasta Novitan muksuekstran (2008) ohjeella. Kamalan kova homma, mutta ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, että vaiva on sen arvoinen.

Ajan- ja langankulutusprojekteja

Enpä olisi ikinä uskonut, että näin voisi käydä: päiviin on välillä hankala keksiä täytettä. Töissä ollessa lomasta haaveili koko ajan ja suunnitteli, mitä kaikkea kivaa sitä sitten voisi tehdä. Noh, nyt on sitten suursiivottu, leivottu pakastin täyteen pullaa ja sämpylää, neulomista odottaneet työt neulottu ja muutamat päiväunetkin nukuttu. Nyt päivät tuntuvat olevan pelkkää odottamista. Uskoisin näin käyvän lähes kaikkien raskautuneiden naisten kohdalla jossain vaiheessa.

Valmistuneita töitä olisi siis ihan valtavasti odottamassa esittelyä. Tässä pari niistä.


Tämän villatakin aloitin viime syksynä työmatkalla Kittilässä. Se jäi kuitenkin kesken ja viimeistelyn sain hoidettua vasta nyt. Malli ja mitat tulivat ihan päästä, joten toivottavasti on edes kutakuinkin istuva ja sopiva. Napit halusin yrittää tehdä virkattuina palloina ja niistä tulikin oikein hauskat.

Malli: oma
Koko: pieni :)
Lanka: Novita wool, luonnonvalkoinen ja vihreä
Norsukuvio: bongattu aikoinaan Jatan ihanasta norsusliparista, alunperin Jessica Trompin


Ja kun vauhtiin päästiin, niin pitihän mamman itsekin saada jotain norsuista. Tähän pipoon käytin pinkin alpakkalangan, joka jäi yli karhunpoikahaalarista. Tuli aika söpö. Olen tehnyt samalla mallilla myssyn aiemminkin, mutta se on jäänyt suuren kokonsa ja ei_niin_kivan_langan takia käyttämättä. Tästä tuli kerralla suosikki!

Malli: Jatan MarioMyssy
Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena, yhteensä noin 70 g, norsuissa joku vanha jämälanka
Puikot: 4
Fiilis: Jee!

Nyt kun olen menestyksekkäästi saanut ainakin osan jämälangoista jalostettua käyttötuotteiksi, olikin aika tehdä ihan pikkuinen visiitti lankakauppaan. VIRHE! Lankamaailma Nordian ja Menitan kautta kotiin kulkeutui taas pusseittain lankaa, eikä kaikille ole vielä edes ehditty miettiä käyttötarkoitusta. Pöh. Yksi projekti tosin hyppäsi puikoille jo eilen. Siihen liittyy puoli kiloa valkoista merinovillaa ja pitkästi pitsineuletta. Arvaako kukaan, mistä voisi olla kysymys? :)

Sairaalalaukku

Tämä projekti on lojunut ruokapöydän alla (kyllä, luit aivan oikein) jo useita viikkoja. Olin päättänyt ommella Marimekon tehtaanmyymälästä hamstraamastani pellavaisesta ananaskankaasta ison olkalaukun, mutta kaavojen puutteessa projekti jäi kesken. Tiesin suurin piirtein minkälaisen laukun haluan, mutta itsetehdyt kaavat pelottivat. Ja kun ei ollut ohjeitakaan mistä lähteä liikkeelle. Onneksi eilispäivälle sattui ihan kamala lumipyry, joten sisälläolon ahdistamana kaivon kankaat esille. Ja tadaa: tuloksena iso olkalaukku, johon pakata Papu Palleron kotiintulovaatteet.


Malli: oma
Kangas: Marimekon pellavainen Ananas, vahvikehuopaa Eurokankaasta, vuorena jotain vanhaa ulkoilukangasta
Mitat: ISO


Laukku kapenee hieman ylöspäin. Sivuilla ja pohjassa Eurokankaasta ostettua kovikehuopaa, joka toimii tosi hyvin. Vuoreksi kaivoin kangaslaatikosta vuosia marinoitunutta ulkoilukangasta, jonka toinen puoli on muovitettua (?). Inhan tuntuista tavaraa leikattavaksi ja ommeltavaksi. Olkaremmi alkaa ihan alareunasta, päättelin tämän antavan laukulle enemmän tukea ja remmille vahvuutta. Laukku suljetaan tarranauhalla. Laukun sisällä leveä sisätasku, johon voi pakata jotain pienempää mukaan otettavaa.


Tässä vielä hyvin tyylikäs kuva, jonka tarkoituksena on todistaa, että on se iso. Siis se laukku.

Karhunpoika

Jämälankojen tuhoamisprojekti on kovassa vauhdissa. Dropsin tummanruskeaa alpakkalankaa olin varannut omaa slipoveria varten, mutta jossain vaiheessa minulta meni hermot. Ohutta lankaa on todella turhauttavaa neuloa 2,5 -puikoilla, varsinkin, kun on vasta ähertänyt samasta langasta kovatöisen takin. Projekti sai siis jäädä siltä kertaa. Viikko sitten löysin langat uudelleen ja päätin tehdä niistä jotain vähän pienempää. Tuloksena tällainen pieni karhunpoikahaalari.

Malli: Moda 6/2008
Koko: 0-3 kk
Lanka: Drops Alpaca, tummanruskea ja pinkki, yhteensä noin 150 g
Puikot: 2,5 ja 3
Napit: puunapit Stockalta
Modausta: Lahkeet neulottu pidempinä ja nappilista mittausvirheen takia lyhyempänä kuin ohjeessa

Langan sain tuhottua tähän todella tehokkaasti. Lopussa näytti jo siltä, että se loppuisi jopa kesken. Sen takia nappilistan vastakappale on neulottu pinkkinä. Loppujen lopuksi siitä taisi tulla vain piristävä yksityiskohta. Korviin en ole kovin tyytyväinen, sillä mielestäni ne muistuttavat enemmän kissan kuin karhun korvia... Nooh, eläinkuntaan kuuluvan otuksen korvat kuitenkin :)

Sain Eevalta kuvahaasteen. Tarkoitus on avata kuvatiedostoista neljännen kansion neljäs kuva ja julkaista kuva selitysten kera. Ja lopuksi haastaa muita mukaan. Jouduin vähän fuskaamaan tässä, sillä kansion neljäs kuva oli hieman nolo kuva itsestäni. Sen takia tässä kansion seuraava kuva. Kyseessä on mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen lomamatka vuodelta 2003, kohteena Thaimaa ja upea Koh Chang -saari. Kuvaan ei ole eksynyt rannalle huuhtoutunut hukkunut, vaan siinä V nautiskelee päivän viimeisistä auringonsäteistä vedenrajassa. Ihania muistoja. Heitän haasteen eteenpäin Käsityöperhoselle.

Vanhoja ja uusia ystäviä

Minulla oli pienenä yksi pehmoystävä yli muiden: Urpo Karhuherra. Urpo oli alkujaan löytökarhu; se oli virunut hylättynä äitini työpaikan löytötavarahyllyssä jo vuosia, kunnes äiti päätti pelastaa reppanan ja tuoda sen kotiin. Pesun ja paikkauksen jälkeen Urpo päätyi minun hoidettavakseni ja petikaveriksi. Ja voi miten uskollinen ystävä se olikaan. Monet salaisuudet ja murheet Urpo on kuunnellut vuosien varrella ja on seurannut minua lapsuudenkodistani kauas maailmalle.

Tänä aamuna Urpo sai todistaa myös uuden ystävän syntyä. Jämälangan palasista ja täyteaineista syntyi tämä Jussi Valkonen (kaima asuu elämystavaratalo Kasvihuoneilmiössä).

Jussi syntyi virkkaamalla Novitan Luxus Cotton -langan jämistä. Täytteenä vanua erinäisistä lähteistä, silmät, suu ja nenä sen sijaan ovat ihan uutta muliinilankaa. Jussilla on myös vaaleanpunainen töpöhäntä, mutta sitä hän ei kainona miehenä halunnut kuvattavaksi. Jussi on ainulaatuinen, häneen ei ole ohjetta.

Jussille on suunniteltu erittäin tärkeää tehtävää: hän tulee toimimaan pienen ihmistaimen luottoystävänä ja halikaverina tämän elämän alkumetreillä.

Pupu Tupuna

Pupu Tupuna oli ehdottomasti oma suosikkini lapsena. Omistin kaikki pupusesta kirjoitetut kirjat ja kummitätini oli tehnyt minulle kasetin, jolle hän oli lukenut kyseiset kirjat. Pupu Tupuna oli myös itsestään selvää iltalukemista. Mutta nyt, minne Pupu Tupuna on kadonnut? Vieläkö hänestä kirjoitetaan kirjoja? Ainakaan kummilapseni eivät ole koskaan pyytäneet minua lukemaan Pupu Tupunasta.

Tupuna tuli jostain syystä mieleeni eilen. Toivon, että äitini on säästänyt kirjani ja kasettini, jotta voin kertoa Pupusta myös omille lapsilleni sitten joskus.

Äitiyslomani alkoi viikko sitten ja siitä lähtien olen kärsinyt kamalasta stressistä tekemättömien asioiden suhteen. Asunto pitäisi saada siivotuksi lattiasta kattoon, pakastin leivottua täyteen pullaa ja sairaalakassi pakattua. Mistä nämä kaikki vaatimukset? Eikö nyt pitäisi ottaa rennosti ja hemmotella itseään ja tutustua mahassa asustavaan vauvaan? Hiljaisina hetkinä olen neulonut villahousuja, ja tadaa, tässä ensimmäiset.

Malli: Villapöpät
Lanka: Kangasaitan hahtuva
Koko: 0-2 kk
Puikot: 4,5

Villikset näyttävät edestä ehkä ihan tavallisilta villahousuilta, mutta takapuolelle on piiloutunut ystäväni Pupu Tupuna. Tekstin kirjailin huopuvalla merinovillalangalla. Housut taitavat olla vähän liian suuret vastasyntyneelle. Neuloin hahtuvaa todella varovasti, koska pelkäsin sen katkeavan. Tästä syystä neuleesta tuli todella löysää. Ehkä seuraavat ovat jo oikeaa kokoa. Villikset on pesty villapesuaineella ja käsitelty lanoliinilla, mikä teki villasta todella pehmeää.

Jotain lämmintä maailman ja pienen ihmisen väliin

Olen viime aikoina huomannut, miten lankavarastot ovat alkaneet pullistella kaikenmaailman jämälankoja. Siispä olen kieltänyt itseäni ostamasta mitään uutta, ennen kuin vanhat on saatu käytettyä edes osittain. Farkunsinistä Novitan woolia minulla on ollut laatikossa vuodelta ö saakka. Ostin sitä mukaan kasvitieteen kenttäkurssille, jonka aikana oli tarkoitus saada aikaan kimonomallinen villapaita (Eeva, muistanet varmaan). Paita tuli melkein valmiiksi, kunnes tajusin, etten tykkää paidasta enkä edes langan väristä. Puolen vuosikymmenen pussissa marinoitumisen jälkeen kaivoin paidan esille ja päätin ottaa langat uusiokäyttöön. Niistä syntyi tällainen setti:

Etsin pitkään mallia villaisille haalareille, kunnes löysin sopivan ohjeen Dropsin sivuilta.

Malli: haalarit Dropsin, kietaisuneule Moda 3/2007. Kumpaakin ohjetta modattu reilulla kädellä.
Lanka: Novita Wool
Koko: pienin

Haalarit ovat nepparikiinnitteiset. Koristeeksi virkkasin valkoiset kukkaset. Tavoitteena oli saada setistä sopiva sekä tytölle että pojalle. Ja kukathan saa helposti irti jos tuntuu, että on liian tyttömäinen.

Tykkään erityisesti noista villahaalareista. Niitä voisi tehdä muutaman parin lisääkin. Kesäksi vielä vaikka shortsimalliset bambulangasta :)

Ihan pöllöä

*Tirsk*

Hihihi, tästä lisää myöhemmin :D

Kestoilua

Minulle on ollut aina hyvin selvää, että jos meille joskus suodaan perheenlisäystä, suosittaisiin meillä kertakäyttövaippojen sijaan kestosellaisia. Äitiyspakkauksesta löytyneestä kestovaippainfosta sain viimesysäyksen tähän, kun luin, että kertakäyttövaipoista kertyy vauvan vaippaiän aikana jopa 400 kg jätettä. Uskomaton määrä! Tahdon siis yrittää kaikkeni, että tuo jätevuori pienenisi edes hieman.

Kun aloin tutustumaan kestovaippojen maailmaan, menin heti pyörälle päästäni. On mahdoton määrä sääntöjä ja erilaisia tapoja, jotka määrittävät kestovaippojen toimivuuden. Jo pelkästään materiaalivaihtoehtoja on mielestäni ihan liikaa... Pää meni sekaisin jopa erilaisten vaippamallien viidakossa. Mitä tarkoittavat sisävaippa, taskuvaippa, nauhavaippa, harsovaippa jne.? Onneksi minulla on kuitenkin kestovaipoista innostunut ystävä, jolle voin soittaa hätäpuheluja pahimpaan vaippahämmennykseen. Häneltä sain myös todella arvokkaan lahjan. Pikkuhiljaa kestovaippojen maailma on alkanut avautumaan myös minulle.

Myllymuksuilta tilasin pienen starttipaketin, jonka ohjeilla ja materiaaleilla syntyi kaksi taskuvaippaa. Pintakankaana PUL ja sisäpuolella toisessa microfleece ja toisessa joustofrotee. Imuiksi tein bambuhamppufleecestä taittoimut. Vaippojen toimivuuden näkee tietysti vasta käytössä, mutta vähän jo arveluttaa nuo reisikuminauhat; toivottavasti tulivat tarpeeksi tiukalle.

Tästä innostuneena tilasin Myllymuksuilta lisää materiaaleja ja päätin yrittää Kestovaippainfon sivuilta löytyvillä Mummut-sisävaippojen kaavoilla. Pintakankaaksi valitsin kangaslaatikon kätköistä löytyviä trikoita (pinkki Marimekon, pallo Eurokankaasta), sisäpuolelle ompelin Myllymuksujen mangonväristä microfleeceä. Imut ovat vielä työn alla, mutta tarkoituksena on ommella ne bambufleecestä tiimalasin muotoon. Kokona näissä on S.

Vaipoissa loistavinta pienen jätemäärän lisäksi on se, että niiden valmistaminen on suhteellisen edullista. Materiaaleja voi etsiä kirpputoreilta tai vaikkapa omasta vaatekaapista. Imuiksi käyvät esimerkiksi vanhat pyyhkeet tai joustofroteelakanat. Olen itseasiassa jo vähän katsellut isännän vanhoja t-paitoja sillä silmällä :) Ressukka kun ei suostu luopumaan niistä, vaikkei koskaan niitä päälleen enää pistäisikään. Ehkä kuitenkin Papu saa ne lahjoituksena vaipatukseen.

Nyt projektina olisivat sisävaippojen päälle puettavat villahousut.