Kastelun ja asettelun jälkeen neule kutistui ehkä hieman, mutta on silti minun makuuni aivan liian suuri. Siksi uskoisinkin sen päätyvän pukinkonttiin ja sitä kautta lämmittämään sohvaneuleena äityliiniä.
Malli: Vihreä bolero kirjasta "Kotilieden ihanat käsityöt"
Koko: S (muka)
Lanka: Sandnes Kitten Mohair, vajaa 200 g
Puikot: 4 ja 3,5
Edit: Neuloin hihat sileää pitsineuleen sijasta
Fiilis: Harmitus muuten ihanan neuleen osottauduttua liian suureksi (oma moka, myönnän)
Ihana marraskuu. Neuleharmituksesta toipuu parhaiten sytyttelemällä kynttilöitä ja juomalla laseittain kuumaa tummaa glögiä. Joulu saa tulla.
3 kommenttia:
Voi harmi! Tiedän kyllä tunteen. Mullakin on vielä toteutumatta se the täydellinen neuletakki.. Nyt on puikoilla slipari, jonka yhteydessä ekaa kertaa ikinä tein mallitilkun ja nyt istuvuus näyttää aika hyvältä!
Mutta eiköhän äityli ole tyytväinen lahjaansa! :)
Joo, luulen että tuo on äidille just hyvä. Harmittaa vaan, kun olisin itsekin tarvinnut tuollaista lyhyttä ja helppoa neuletta. Ehkä yritän kohta uudelleen ja vähennän silmukoita ainakin -20%. Jännä nähdä se sun slipari valmiina :)
Minä oonkin tosi arka tekemään yleensäkkään mitään itselle! Elmolle on paljon helpompi saada sopivia vaatteita :) Onneksi sinulla on kuitenkin käyttäjä tiedossa bolerolle!
Lähetä kommentti