Sairaalalaukku

Tämä projekti on lojunut ruokapöydän alla (kyllä, luit aivan oikein) jo useita viikkoja. Olin päättänyt ommella Marimekon tehtaanmyymälästä hamstraamastani pellavaisesta ananaskankaasta ison olkalaukun, mutta kaavojen puutteessa projekti jäi kesken. Tiesin suurin piirtein minkälaisen laukun haluan, mutta itsetehdyt kaavat pelottivat. Ja kun ei ollut ohjeitakaan mistä lähteä liikkeelle. Onneksi eilispäivälle sattui ihan kamala lumipyry, joten sisälläolon ahdistamana kaivon kankaat esille. Ja tadaa: tuloksena iso olkalaukku, johon pakata Papu Palleron kotiintulovaatteet.


Malli: oma
Kangas: Marimekon pellavainen Ananas, vahvikehuopaa Eurokankaasta, vuorena jotain vanhaa ulkoilukangasta
Mitat: ISO


Laukku kapenee hieman ylöspäin. Sivuilla ja pohjassa Eurokankaasta ostettua kovikehuopaa, joka toimii tosi hyvin. Vuoreksi kaivoin kangaslaatikosta vuosia marinoitunutta ulkoilukangasta, jonka toinen puoli on muovitettua (?). Inhan tuntuista tavaraa leikattavaksi ja ommeltavaksi. Olkaremmi alkaa ihan alareunasta, päättelin tämän antavan laukulle enemmän tukea ja remmille vahvuutta. Laukku suljetaan tarranauhalla. Laukun sisällä leveä sisätasku, johon voi pakata jotain pienempää mukaan otettavaa.


Tässä vielä hyvin tyylikäs kuva, jonka tarkoituksena on todistaa, että on se iso. Siis se laukku.

Karhunpoika

Jämälankojen tuhoamisprojekti on kovassa vauhdissa. Dropsin tummanruskeaa alpakkalankaa olin varannut omaa slipoveria varten, mutta jossain vaiheessa minulta meni hermot. Ohutta lankaa on todella turhauttavaa neuloa 2,5 -puikoilla, varsinkin, kun on vasta ähertänyt samasta langasta kovatöisen takin. Projekti sai siis jäädä siltä kertaa. Viikko sitten löysin langat uudelleen ja päätin tehdä niistä jotain vähän pienempää. Tuloksena tällainen pieni karhunpoikahaalari.

Malli: Moda 6/2008
Koko: 0-3 kk
Lanka: Drops Alpaca, tummanruskea ja pinkki, yhteensä noin 150 g
Puikot: 2,5 ja 3
Napit: puunapit Stockalta
Modausta: Lahkeet neulottu pidempinä ja nappilista mittausvirheen takia lyhyempänä kuin ohjeessa

Langan sain tuhottua tähän todella tehokkaasti. Lopussa näytti jo siltä, että se loppuisi jopa kesken. Sen takia nappilistan vastakappale on neulottu pinkkinä. Loppujen lopuksi siitä taisi tulla vain piristävä yksityiskohta. Korviin en ole kovin tyytyväinen, sillä mielestäni ne muistuttavat enemmän kissan kuin karhun korvia... Nooh, eläinkuntaan kuuluvan otuksen korvat kuitenkin :)

Sain Eevalta kuvahaasteen. Tarkoitus on avata kuvatiedostoista neljännen kansion neljäs kuva ja julkaista kuva selitysten kera. Ja lopuksi haastaa muita mukaan. Jouduin vähän fuskaamaan tässä, sillä kansion neljäs kuva oli hieman nolo kuva itsestäni. Sen takia tässä kansion seuraava kuva. Kyseessä on mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen lomamatka vuodelta 2003, kohteena Thaimaa ja upea Koh Chang -saari. Kuvaan ei ole eksynyt rannalle huuhtoutunut hukkunut, vaan siinä V nautiskelee päivän viimeisistä auringonsäteistä vedenrajassa. Ihania muistoja. Heitän haasteen eteenpäin Käsityöperhoselle.

Vanhoja ja uusia ystäviä

Minulla oli pienenä yksi pehmoystävä yli muiden: Urpo Karhuherra. Urpo oli alkujaan löytökarhu; se oli virunut hylättynä äitini työpaikan löytötavarahyllyssä jo vuosia, kunnes äiti päätti pelastaa reppanan ja tuoda sen kotiin. Pesun ja paikkauksen jälkeen Urpo päätyi minun hoidettavakseni ja petikaveriksi. Ja voi miten uskollinen ystävä se olikaan. Monet salaisuudet ja murheet Urpo on kuunnellut vuosien varrella ja on seurannut minua lapsuudenkodistani kauas maailmalle.

Tänä aamuna Urpo sai todistaa myös uuden ystävän syntyä. Jämälangan palasista ja täyteaineista syntyi tämä Jussi Valkonen (kaima asuu elämystavaratalo Kasvihuoneilmiössä).

Jussi syntyi virkkaamalla Novitan Luxus Cotton -langan jämistä. Täytteenä vanua erinäisistä lähteistä, silmät, suu ja nenä sen sijaan ovat ihan uutta muliinilankaa. Jussilla on myös vaaleanpunainen töpöhäntä, mutta sitä hän ei kainona miehenä halunnut kuvattavaksi. Jussi on ainulaatuinen, häneen ei ole ohjetta.

Jussille on suunniteltu erittäin tärkeää tehtävää: hän tulee toimimaan pienen ihmistaimen luottoystävänä ja halikaverina tämän elämän alkumetreillä.

Pupu Tupuna

Pupu Tupuna oli ehdottomasti oma suosikkini lapsena. Omistin kaikki pupusesta kirjoitetut kirjat ja kummitätini oli tehnyt minulle kasetin, jolle hän oli lukenut kyseiset kirjat. Pupu Tupuna oli myös itsestään selvää iltalukemista. Mutta nyt, minne Pupu Tupuna on kadonnut? Vieläkö hänestä kirjoitetaan kirjoja? Ainakaan kummilapseni eivät ole koskaan pyytäneet minua lukemaan Pupu Tupunasta.

Tupuna tuli jostain syystä mieleeni eilen. Toivon, että äitini on säästänyt kirjani ja kasettini, jotta voin kertoa Pupusta myös omille lapsilleni sitten joskus.

Äitiyslomani alkoi viikko sitten ja siitä lähtien olen kärsinyt kamalasta stressistä tekemättömien asioiden suhteen. Asunto pitäisi saada siivotuksi lattiasta kattoon, pakastin leivottua täyteen pullaa ja sairaalakassi pakattua. Mistä nämä kaikki vaatimukset? Eikö nyt pitäisi ottaa rennosti ja hemmotella itseään ja tutustua mahassa asustavaan vauvaan? Hiljaisina hetkinä olen neulonut villahousuja, ja tadaa, tässä ensimmäiset.

Malli: Villapöpät
Lanka: Kangasaitan hahtuva
Koko: 0-2 kk
Puikot: 4,5

Villikset näyttävät edestä ehkä ihan tavallisilta villahousuilta, mutta takapuolelle on piiloutunut ystäväni Pupu Tupuna. Tekstin kirjailin huopuvalla merinovillalangalla. Housut taitavat olla vähän liian suuret vastasyntyneelle. Neuloin hahtuvaa todella varovasti, koska pelkäsin sen katkeavan. Tästä syystä neuleesta tuli todella löysää. Ehkä seuraavat ovat jo oikeaa kokoa. Villikset on pesty villapesuaineella ja käsitelty lanoliinilla, mikä teki villasta todella pehmeää.

Jotain lämmintä maailman ja pienen ihmisen väliin

Olen viime aikoina huomannut, miten lankavarastot ovat alkaneet pullistella kaikenmaailman jämälankoja. Siispä olen kieltänyt itseäni ostamasta mitään uutta, ennen kuin vanhat on saatu käytettyä edes osittain. Farkunsinistä Novitan woolia minulla on ollut laatikossa vuodelta ö saakka. Ostin sitä mukaan kasvitieteen kenttäkurssille, jonka aikana oli tarkoitus saada aikaan kimonomallinen villapaita (Eeva, muistanet varmaan). Paita tuli melkein valmiiksi, kunnes tajusin, etten tykkää paidasta enkä edes langan väristä. Puolen vuosikymmenen pussissa marinoitumisen jälkeen kaivoin paidan esille ja päätin ottaa langat uusiokäyttöön. Niistä syntyi tällainen setti:

Etsin pitkään mallia villaisille haalareille, kunnes löysin sopivan ohjeen Dropsin sivuilta.

Malli: haalarit Dropsin, kietaisuneule Moda 3/2007. Kumpaakin ohjetta modattu reilulla kädellä.
Lanka: Novita Wool
Koko: pienin

Haalarit ovat nepparikiinnitteiset. Koristeeksi virkkasin valkoiset kukkaset. Tavoitteena oli saada setistä sopiva sekä tytölle että pojalle. Ja kukathan saa helposti irti jos tuntuu, että on liian tyttömäinen.

Tykkään erityisesti noista villahaalareista. Niitä voisi tehdä muutaman parin lisääkin. Kesäksi vielä vaikka shortsimalliset bambulangasta :)