Pupu Tupuna

Pupu Tupuna oli ehdottomasti oma suosikkini lapsena. Omistin kaikki pupusesta kirjoitetut kirjat ja kummitätini oli tehnyt minulle kasetin, jolle hän oli lukenut kyseiset kirjat. Pupu Tupuna oli myös itsestään selvää iltalukemista. Mutta nyt, minne Pupu Tupuna on kadonnut? Vieläkö hänestä kirjoitetaan kirjoja? Ainakaan kummilapseni eivät ole koskaan pyytäneet minua lukemaan Pupu Tupunasta.

Tupuna tuli jostain syystä mieleeni eilen. Toivon, että äitini on säästänyt kirjani ja kasettini, jotta voin kertoa Pupusta myös omille lapsilleni sitten joskus.

Äitiyslomani alkoi viikko sitten ja siitä lähtien olen kärsinyt kamalasta stressistä tekemättömien asioiden suhteen. Asunto pitäisi saada siivotuksi lattiasta kattoon, pakastin leivottua täyteen pullaa ja sairaalakassi pakattua. Mistä nämä kaikki vaatimukset? Eikö nyt pitäisi ottaa rennosti ja hemmotella itseään ja tutustua mahassa asustavaan vauvaan? Hiljaisina hetkinä olen neulonut villahousuja, ja tadaa, tässä ensimmäiset.

Malli: Villapöpät
Lanka: Kangasaitan hahtuva
Koko: 0-2 kk
Puikot: 4,5

Villikset näyttävät edestä ehkä ihan tavallisilta villahousuilta, mutta takapuolelle on piiloutunut ystäväni Pupu Tupuna. Tekstin kirjailin huopuvalla merinovillalangalla. Housut taitavat olla vähän liian suuret vastasyntyneelle. Neuloin hahtuvaa todella varovasti, koska pelkäsin sen katkeavan. Tästä syystä neuleesta tuli todella löysää. Ehkä seuraavat ovat jo oikeaa kokoa. Villikset on pesty villapesuaineella ja käsitelty lanoliinilla, mikä teki villasta todella pehmeää.

Jotain lämmintä maailman ja pienen ihmisen väliin

Olen viime aikoina huomannut, miten lankavarastot ovat alkaneet pullistella kaikenmaailman jämälankoja. Siispä olen kieltänyt itseäni ostamasta mitään uutta, ennen kuin vanhat on saatu käytettyä edes osittain. Farkunsinistä Novitan woolia minulla on ollut laatikossa vuodelta ö saakka. Ostin sitä mukaan kasvitieteen kenttäkurssille, jonka aikana oli tarkoitus saada aikaan kimonomallinen villapaita (Eeva, muistanet varmaan). Paita tuli melkein valmiiksi, kunnes tajusin, etten tykkää paidasta enkä edes langan väristä. Puolen vuosikymmenen pussissa marinoitumisen jälkeen kaivoin paidan esille ja päätin ottaa langat uusiokäyttöön. Niistä syntyi tällainen setti:

Etsin pitkään mallia villaisille haalareille, kunnes löysin sopivan ohjeen Dropsin sivuilta.

Malli: haalarit Dropsin, kietaisuneule Moda 3/2007. Kumpaakin ohjetta modattu reilulla kädellä.
Lanka: Novita Wool
Koko: pienin

Haalarit ovat nepparikiinnitteiset. Koristeeksi virkkasin valkoiset kukkaset. Tavoitteena oli saada setistä sopiva sekä tytölle että pojalle. Ja kukathan saa helposti irti jos tuntuu, että on liian tyttömäinen.

Tykkään erityisesti noista villahaalareista. Niitä voisi tehdä muutaman parin lisääkin. Kesäksi vielä vaikka shortsimalliset bambulangasta :)

Ihan pöllöä

*Tirsk*

Hihihi, tästä lisää myöhemmin :D

Kestoilua

Minulle on ollut aina hyvin selvää, että jos meille joskus suodaan perheenlisäystä, suosittaisiin meillä kertakäyttövaippojen sijaan kestosellaisia. Äitiyspakkauksesta löytyneestä kestovaippainfosta sain viimesysäyksen tähän, kun luin, että kertakäyttövaipoista kertyy vauvan vaippaiän aikana jopa 400 kg jätettä. Uskomaton määrä! Tahdon siis yrittää kaikkeni, että tuo jätevuori pienenisi edes hieman.

Kun aloin tutustumaan kestovaippojen maailmaan, menin heti pyörälle päästäni. On mahdoton määrä sääntöjä ja erilaisia tapoja, jotka määrittävät kestovaippojen toimivuuden. Jo pelkästään materiaalivaihtoehtoja on mielestäni ihan liikaa... Pää meni sekaisin jopa erilaisten vaippamallien viidakossa. Mitä tarkoittavat sisävaippa, taskuvaippa, nauhavaippa, harsovaippa jne.? Onneksi minulla on kuitenkin kestovaipoista innostunut ystävä, jolle voin soittaa hätäpuheluja pahimpaan vaippahämmennykseen. Häneltä sain myös todella arvokkaan lahjan. Pikkuhiljaa kestovaippojen maailma on alkanut avautumaan myös minulle.

Myllymuksuilta tilasin pienen starttipaketin, jonka ohjeilla ja materiaaleilla syntyi kaksi taskuvaippaa. Pintakankaana PUL ja sisäpuolella toisessa microfleece ja toisessa joustofrotee. Imuiksi tein bambuhamppufleecestä taittoimut. Vaippojen toimivuuden näkee tietysti vasta käytössä, mutta vähän jo arveluttaa nuo reisikuminauhat; toivottavasti tulivat tarpeeksi tiukalle.

Tästä innostuneena tilasin Myllymuksuilta lisää materiaaleja ja päätin yrittää Kestovaippainfon sivuilta löytyvillä Mummut-sisävaippojen kaavoilla. Pintakankaaksi valitsin kangaslaatikon kätköistä löytyviä trikoita (pinkki Marimekon, pallo Eurokankaasta), sisäpuolelle ompelin Myllymuksujen mangonväristä microfleeceä. Imut ovat vielä työn alla, mutta tarkoituksena on ommella ne bambufleecestä tiimalasin muotoon. Kokona näissä on S.

Vaipoissa loistavinta pienen jätemäärän lisäksi on se, että niiden valmistaminen on suhteellisen edullista. Materiaaleja voi etsiä kirpputoreilta tai vaikkapa omasta vaatekaapista. Imuiksi käyvät esimerkiksi vanhat pyyhkeet tai joustofroteelakanat. Olen itseasiassa jo vähän katsellut isännän vanhoja t-paitoja sillä silmällä :) Ressukka kun ei suostu luopumaan niistä, vaikkei koskaan niitä päälleen enää pistäisikään. Ehkä kuitenkin Papu saa ne lahjoituksena vaipatukseen.

Nyt projektina olisivat sisävaippojen päälle puettavat villahousut.

Tunnustus

Blogi sai ihanan tunnustuksen, joka piristi päivää suunnattomasti. Kaunis kiitos Käsityöperhoselle :)

Haluan laittaa tunnustuksen eteenpäin Caorann ja Hikeä, puikkojen kilinää ja värkkäämistä -blogeille, joiden takana tiedän myös olevan koiraihmisiä :)