Pääkalloa ja palmikkoa pääsiäisenä

Vanhin kummipoikani täyttää huomenna kunnioitettavat 11 vuotta, joten pääsiäislomalla neuloin päivänsankarille hieman pääkalloa. Toivottavasti musta-punainen värimaailma on ok... Valitan kamalaa kuvaa, mutten tähän hätään löytänyt tarpeeksi pienipäistä mallia.

Malli: täysin omasta päästä, tajunnanvirtaa...
Lanka: Novita nalle, musta ja punainen
Kuvio: Debbie Stollerin kirjasta Son of Stitch'n Bitch

Sain valmiiksi myös jotain itselle. Tämän pipan neuloin Novita Rosen jämäkerästä. Tästä tuli ihan kiva, tarpeeksi kevyt keväisiin säihin.

Malli: jälleen ihan omasta päästä
Lanka: Novita Rose, helmenharmaa

Kevät tulee....

...myös tänne blogiin :) Sivun ulkonäkö saattaapi muuttua.

Luna Special

Nyt seuraa kuvia ...ja paljon.

Kun Luna muutti meille pienenä pallerona, oli uudessa kodissa valmiina odottamassa Tinka-koiralta peritty sänky. Se oli valtavan kokoinen, siellä sopi piehtaroimaan, syömään keksejä ja se oli todella pehmeä.

Sänky ei kuitenkaan kestänyt kasvavan pikkutermiitin hampaissa kovinkaan kauaa:

Niinpä mamma päätti ommella pikkuiselle sängyn omin kätösin. Mittaukset menivät kuitenkin vähän mönkään ja kyseinen peti oli liian pieni Lunalle jo parin viikon jälkeen:

Tämän jälkeen vauveli on ollut ilman vakituista petiä (hyi mammaa), vauva itse tosin ei ole sitä kaivannutkaan. Kylmäverisenä postauksen päähenkilö tykkää nukkua paljaalla lattialla tai vilun yllättäessä kaivatua sohvan nurkkaan. Asiat ovat nyt kuitenkin toisin, sillä Lunalle valmistui ikioma prinsessapeti viikonlopun ompeluputken seurauksena:

Materiaali on Eurokankaasta ostettua jonkinlaista verhoilukangasta, liukaspintaista, jotta karvat on helppo pyyhkäistä pois. Sivussa on vetoketju, jotta päällisen voi pestä koneessa. Täyte on Etolasta ostettua styrox-palleroa, jolle ompelin vanhasta lakanasta oman pussin. Kaikille, jotka aikovat joskus olla tekemisissä kyseisten palleroiden kanssa annan pienen neuvon: kannattaa siirtää pallerot varovasti pussista käyttökohteeseen. Pussin ohi menneitä sähköisiä ja pikkuruisia palleroita on TODELLA ikävä jahdata pitkin olohuoneen lattiaa...

Prinsessa itse kelpuutti sängyn, eikä herneistäkään kuulemma ole haittaa.

Ompelupäivän päätteeksi valmistui myös uusi takki ulkoiluun:

Materiaalina maastokuvioinen sadetakkikangas Eurokankaasta, kauluksessa pinkki polarfleece. Vuorina ihan ohut pinkki puuvillakangas. Kaavat otin vanhasta Tinka-koiran takista. Muutama viikko sitten leikattu takki oli kuitenkin jäänyt jo vähän lyhyeksi, joten pylly jää tässä paljaaksi. Hmm, jos selän pituutta on tytölle tullut kuukaudessa lisää muutama sentti, minkälainen jättiläinen meillä täällä oikein kasvaa....?

Timangeja

Pakko kai se on myöntää: olen koukuttunut helmiin. Niitä on pakko saada, kaiken värisiä, kaiken muotoisia, kaiken kokoisia, mullemullemulle. Niitä olen sitten väkertänyt useampana iltana ja tässä tulos:

Helmet ovat kirpparilöytö, jotka pääsivät uusiokäyttöön. Tykkään.

Ja taas ruusukvartsia (tykkään vaan niin siitä). Tällä kertaa tämmönen kaulakoru.

Ja tämmönen ranneketju. Mukaan pääsi korurasiasta löytynyt ruusukvartsidelfiini. Se roikkui mun kaulassa ala-asteaikoina, ah niin kultaisella kahdeksankymmentäluvulla. Pientä nostalgiaa siis ;)

Lopuksi vielä teaserina pieni kurkkaus puikoilla olevaan neuleeseen. Eeva tietää mikä siitä tulee, muuten olen ihan hyshys. Joku tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata, että olen esitellyt viime aikoina harvinaisen paljon keskeneräisiä töitä. Valmistuukohan mulla ikinä mikään....?

Lomagarderoobi a'la Satu

Huh hellettä! Nyt on lomailut lomailtu ja aika palata taas arkisen aherruksen pariin. Tässä pari kuvaa aikaisemmin valmistuneesta Samovaarista ns. in action:

Istuvuus ei ole paras mahdollinen, vaan täytettä kaivattaisiin hieman rintavarustuksen seutuville...

Lomagarderoobiin pääsi mukaan myös tämä pari kesää sitten ompelemani kukkahame. Malli tuli ihan omasta päästä (tosin Marimekon silloisen kesämalliston innoittamana); korkealla vyötärökaitaleella ja kevyesti rypytetyllä helmalla. On paras ja lempparein hameeni ikinä!

Snorkkeloinnin, apinoiden ihailun ja yleisen grillauksen ohella ehdin myös neulomaan ja vähän lukemaankin. Tässä pieni kurkistus pian valmistuvaan työhön:

Tuo kuvassa näkyvä Erlend Loen Supernaiivi on muuten loistava kirja. En ikinä itse valitse tuollaisia kirjoja, mutta onneksi mieheke löytää aina ne timantit noinkin tylsän näköisten kansien joukosta.